Palauttelua

Palauttelua

Paljon on ehtinyt tapahtua, niin kuin ns. sivistyksen parissa usein käy, mutta palataanpa ensin vähän ajassa taaksepäin…

Edellisen postauksen aikaan ilmassa oli vielä erinäinen määrä epävarmuustekijöitä. Paluukyydistä ei ollut varmaa tietoa ja lämpimän borsh-keiton vielä sulaessa vatsassa ajatus hiihdon mahdollisesta jatkamisesta kumisi otsalohkossa samalla tavoin kuin keiton kyytipoikana toiminut Pyramiden-vodka. Lämpimässä tilassa odottelun alkaessa jo irtaannuttaa sitkeimpienkin yksilöiden sieluja väsyneistä ruumiista, tuli tieto laivanoudosta: laiva ei pääse jään takia satamaan ja ottaisi meidät kyytiin jäältä avoveden rajasta. Vaikka ajatus hieman jännittävältä kuulostikin, ajattelimme, että pohjoisen Viikingit tietävät mitä ovat tekemässä. Ja ainahan vauhti korjaa virheitä.

Ei muuta kuin sukset jalkaan ja vauhdilla kohti noutopaikkaa. Reilun kilometrin hiihdon jälkeen edessä oli jään reunassa parkissa oleva entinen kalastusalus ja kannellinen turisteja kamerat kädessä. Onkin lohduttavaa, että joukko haisevia suomalaishiihtäjiä toimi usean kymmenen risteilyturistin matkan kohokohtana, koska heiltä puolestaan jäi Pyramiden-käynti jäiden takia tekemättä.

Kuten todettua, laiva oli lastattu turisteilla. Erittäin täyteen. Ja olipa mukana myös BBC:n dokumenttiporukkakin. Laivan isäntänä toiminut opas oli kuitenkin vakuuttunut, että lähes kolmen viikon hiihdon luoma karisma, joka ympärillämme leijui, tulisi auttamaan paikkojen löytymisessä. Hyvin pian keittiöhenkilökunta tulikin viittomaan meitä takahuoneen puolelle henkilökunnan messiin, jossa saimme alkumatkasta istua. Lisäksi näytimme kaiketi sen verran nälkiintyneiltä, että tarjosivat jopa ilmaiset leivät, jotka tekivätkin kauppansa erinomaisesti.

Noin kolmen tunnin keinutuksen jälkeen olimme vihdoin takaisin Longyearbyenissä. Tällä kertaa jääkarhut jäivät myös venekyydin osalta näkemättä, harmin paikka. Seurasi nopea varusteiden varastointi ja huolto ja sen jälkeen siirryttiinkin henkilökohtaisen huollon puolelle. Suihkuprosessi oli jo etukäteen suunniteltu suorastaan armeijamaisella järjestelmällisyydellä ja olimmekin hyvissä ajoin ennen pöytävarausta valmiina Svalbarin burgereille, vaikka etukäteen aikataulumme vaikuttikin hieman tiukalta. Annosten saapuessa pöytään laskeutui retkikunnan keskuuteen täydellinen hiljaisuus, kun kukin nautti kuivamuonasta vierottumisen ensioireista. Osalla retkikunnasta oli edellisyön karhuväijy sekoittanut unirytmin niin pahasti, että uni saapui silmään vasta aamun pikkutunneilla.

Tänään palauttelu onkin sitten jatkunut varusteiden perusteellisemmalla huollolla ja riutuneiden rasvakerrosten elvytyksellä.

Ensin mainittuun olivat patongintuoksuiset ranskalaishiihtäjät tuoneet oman lisämausteensa levittelemällä edellisenä iltana varastolle niputtamamme tavarat täysin sikin sokin pitkin varastoa. Tässä varmasti oli kyse jostain Keski-Eurooppalaisesta kunnioituksenosoituksesta, jota härmäläinen mielenlaatu joutui kuitenkin jonkin aikaa sulattelemaan. Loppujen lopuksi ainakin suurin osa varusteista saatiin paikallistettua ja huolto suoritettua.

Muilta osin päivä onkin mennyt leppoistellessa ja seuraavien ruokailujen järjestelyissä. Myös saunamahdollisuuksia on selvitetty ja myös sen osalta on nähtävissä valoa yöttömässä yössä.

Longyearbyenissä on tällä hetkellä jumissa lukuisa määrä pohjoisnavalle matkaamassa olleita maratoonareita, joiden juoksuhaaveet saivat kolauksen kohdekentän jäätilanteen estäessä lennot. Keskittyisivät yöjuoksuun, niin mekin teemme. Nyt pitsalle.

– Juha, Frida ja Sanni

Ja päivän kuvana voi vilkaista muutaman valitun Juhan kuvan kuluneelta 18 päivältä.