Kapteeni Scottin kohtalo

13. päivä
8,5 legiä
24,2 km
Sää: Koko päivä aurinkoista; aamu noin -10C ja tyyni; päivä noin -10C ja heikko etelätuuli; ilta -25C ja tyyni
Sijainti: N 78,9714 E 17,5428

KAPTEENI SCOTTIN KOHTALO

Retkikunta heräsi tänään hämmentävään lämmön tunteeseen: aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lämmitti teltat reilusti plussan puolelle jo ennen makuupussista kuoriutumista, saati keittimien sytyttämistä. Kuulemamme mukaan Etelämantereella retkeily on tuollaista. Ehkä sinne siis seuraavaksi?

Ensimmäisellä legillä ehdittiin uhota jo iltapäivän paidattomasta legistä ja ties mistä, mutta toisen legin alusta alkae heikko, mutta jäätävä tuuli pyyhki moiset haihatukset mielestä. Takki ja paksummat hanskat löytyivät äkkiä päälle.

Päivän ohjelmassa oli paluumatka, joka alkoi tavallaan jo eilen Perriertoppenin huipulta, joka oli retkemme kaukaisin piste ja yk si päätavoite. Tänään paluumatka alkoi kuitenkin toden teolla kun eilisestä pitkästä päivästä väsyneillä jaloilla piti pistellä perään toinen pitkä päivä: vajaat 25 km Newtontoppenin juuressa odottavalle kätkölle. Muuten tulisi nimittäin nälkä.

Työntäyteisen päivän (piristyksenä näimme kaukaisuudessa muutaman myrskylinnun ja viisi mootorikelkka kahdessa eri laumassa) jälkeen kätkö saavutettiin yhdeksännellä legillä noin klo 1900. Viimeisen legin aikana lämpömittari oli laskenut kilpaa auringon kanssa osoittaen leirissä -25C lukemaa. Väsyneille hiihtäjille meinasi tulla kylmä, mutta onnistuimme kuitenkin välttämään kapteeni Scottin kohtalon eli olemme yt täysine ruokasäkkeinmme teltan lämmössä.

Siitä tarinasta tulikin mieleen, että ei se Etelämantereella retkeily aina niin helppoa taida ollakaan. Suuntaamme sen sijaan siis seuraavaksi Lomonosovfonnan yli kohti Petuaniabuktaa ja Pyramidenin puolittain hyl ättyä kaivoskylää. Toivomme hartaasti, että kylän baari on auki.

Kuvassa Thomas saapumassa kätkölle.

– Korpi-Jaakko