29.4.2016 / Päivä 6
20,6 km / 94,2 km yhteensä (noin 600 kilometristä)
8,5 legiä (a 50min)
korkeus: 1560 m
sää: -10…-1°C, tuuli 7-15m/s kaakosta (ja kovenee yhä iltaa kohti), aurinkoista
sijainti: N 66,8267 W 048,0922
Kannullinen paskaa
Tänään hiihdettiin tuttuun tapaan 8,5 legiä vaihtelevalla, mutta pääosin hyvällä lumella. Aurinkokin paistoi tuttuun tapaan, mutta vaihtelua toi loppua kohti voimistunut vastatuuli, joka söi hiihtovauhdista parhaan terän. Koska tänään ei tapahtunut kauheasti, niin palataanpa eiliseen.
Tai oikeastaan, palataan ihan alkuun…
Reilu viikko sitten Kangerlussuaqissa ostimme paikalliselta huoltoasemalta viisi kymmenen litran kannua puhdistettua bensaa, white gasia, keittimiimme. Koska huoltsikka on lentokenttäalueella, ei sinne ole asiaa vaan ukko toi pyytämämme kannut hostellille lommoisella pick-upilla ja me maksoimme diilerille tuku lla seteleitä. Ja koska keittimet ovat täällä elinehto, niin tietysti ne testattiin ja todettiin toimiviksi. Hyvää kamaa.
Ja viiden vaellus päivän jälkeen pikakelaus eiliseen, joka oli kahden körilään teltassa tankkauspäivä. Uusi kympin kannu korkattiin, keittimien pullot täytettiin ja vaihdettiin. Pian tämän jälkeen MRS Whisperlite alkoi kärytä, työntää keltaista liekkiä ja lopulta siintyi tyystin.
No perkele!
Keittimelle tehtiin huolellinen kenttähuolto ja mm. suuttimen todettiin olevan tervamaisen töhnän peitossa.
No, uusi yritys, jota seurasi hyyyvin erikoinen esilämmitys, joka toi pyro-, haju- ja savuefekteineen mieleen lähinnä märän hiiligrillin sytytysyrityksen. Palkintona perusteellisesta kärytyksestä keitin pihahti hetken ja hyytyi taas.
Tässä vaiheessa alkoi vähän huolestuttaa. Keittimet ovat tosiaan elinehto. Onneksi meillä on mukana myös luotettava wanhan liiton työjuhta: M RS XGK, joka polttaa mitä tahansa nestemäistä. Vissiin vettäkin kun vaan esilämmittää huolellisesti. Otettiin siis raskaat aseet käyttöön ja lyötiin desibelejä pelkäämättä jälkipoltin tulille.
Esilämmitys oli jälleen erikoinen: polttoaine ei syttynyt tuluksen kipinästä ja paloi hyvin rauhallisesti isolla nokeavalla keltaisella liekillä. Kärykin oli taas mahtava. Lopputuloksena keitin saatiin tulille, mutta palaminen ei ollut puhdasta vaan käryäminen jatkui.
Seuraavaksi alettiin epäillä polttoainetta. Haistelutestin perusteella korkkaamamme kannu olikin jotain muuta kuin aiemmin polttamamme bensa. Haisee erilaiselta (tulee mieleen rasvamonttu ja mineraalitärpätti), on jähmeämpää, ei leimahda, eikä pala keittimissämme bensasuuttimilla. Ei siis ole puhdistettua bensaa.
Päätettiin yrittää ihan tosissaan ja vaihdettiin keittimiin jäykempien polttoaineiden suuttimet. Palkintona ähellyksestä ja kärystä Whisperlite hiljeni lopullisesti (ei palanut enää edes bensalla), mutta XGK saatiin palamaan puhtaasti. Kolmeksi vartiksi. Sitten sekin siintyi.
Ei pala, ei.
Meille oli myyty bensan sijaan… kannullinen paskaa! Ei white gas, vaan shite gas. 10 litran musta muovikannu hyödytöntä tököttiä, jota nyt sitten rahdataan 600 kilometriä jäätikön yli.
Huolestuimme tilanteesta sen verran, että kävimme noin 23:00 nuuhkimassa läpi loputkin kanisterit. Huurut hellivät hermoja ja lopputulos lohdutti: meillä on vain yksi kannullinen paskaa, loput ovat bensaa. Tai ainakin haisevat bensalle.
Mutta miten tästä eteenpäin? Tänä aamuna lainasimme naapureilta toimivaa keitintä aamutoimiin. Leirissä jynssäsimme polttoainelinjan ja suuttimen tukkineen tervamaisen karstan pois keittimistämme (onneksi haulikon huoltosarjassa oli kupariharja!) ja saimme ne toimimaan bensalla.
Huoltoasemalle soitetun satelliittipuhelun mukaan heillä on vain w hite gasia ja sitä meille on myyty. Jaa-a. Uskoisiko tuota?
Bensaa on nyt kuitenkin 10 litraa aiottua vähemmän, eikä sitä ollut muutenkaan liikaa. Säännöstely on siis alkanut ja lämmitys loppunut.
Kannullinen paskaa sen sijaan on ja pysyy.
Otamme vastaan vinkkejä siitä mitä tuo litku mahtaa olla ja mistä sille pitäisi tehdä?
Kuvassa: Mr. Tuborg tutkii kannun sisällön syvintä olemusta.
Retkikunnalla kaikki aika hyvin.
– Keitinrassauksen raskassarjalainen
Aika hyvä arvaus olisi white spirit eli lakkasprii. Ehkä sillä voisi puhdistaa pensselit, kun olette maalanneet tutka-aseman täyteen graffiteja.
Nettilähteiden mukaan lakkaspriitä eli mineraalitärpättiä pitäisi pystyä polttamaan keittimessä petroolin tapaan, mutta laatuja on tietysti monia.
No huh huh! Kuulostaa melkein asfalteenilta :,D Voitte tehä siitä pellettejä ja polttaa ne ekan vastaantulevan voimalaitoksen uunissa a 600+ C. (Todellisuudessa asfalteeni, eli öljyteollisuudessa se pohjapaska mikä jää jäljelle kun kevyemmät jakeet on eroteltu, olis jämähtänyt sinne kannuun.)
En arvannutkaan, että Tero tarkoitti kunnon kanisteria, kun kertoi ottavansa jallupullon mukaan…
Hauskaa vappua teille vastoinkäymisestä huolimatta. Eipä uskoisi, että sais edes vahingossa väärää ainetta, kun ostaa polttoainetta. Aika käsittämätöntä. Toivottavasti saatte kumminkin polttoaineet riittämään koko reissulle.
Ota Tero se kannu mukaan niin juodaan porukalla se pois sit kun pääsette ihmisten ilmoille.. Vappua vaan sinnekin.
Tärpätin voisi saada palamaan paremmin, jos miksaa joukkoon esim. 20%(?) bensaa. Suositeltavaa kokeilla palamista eka ilman keitintä ja sitten pienellä määrällä keittimessä ja teltan ulkopuolella jos jysähtää.