Eilen aamulla saimme tietää uudet lentoaikataulut ja niiden mukaan tiistaina olemme helteisessä Suomessa. Tämä vaikutti päiväohjelmaan sen verran, että pakkaaminen jäi vähemmälle ja pääosassa oli syöminen, nukkuminen ja kortin peluu. Hotelli pitää huolen, että pysymme ruoissa: aamiainen klo 7-9, lounas klo 12-13 ja päivällinen klo 18-19. Jos meitä ei näy, niin joko tullaan hakemaan tai soitetaan. Palvelu pelaa! Uloskaan ei päivällä tehnyt mieli, sillä tuuli 20m/s ja lumen sijaan räimi räntää ja vettä (joskaan ei ollut whiteouttia!). Yök. Sää parani iltaa kohden ja Satu ja Minna uskaltautuivat ulkoilemaankin ennen päivällistä.

Tänään sää oli normalisoitunut ja aamiaisen jälkeen kaivelimme taas sukset esille ja sauvoimme kylälle. Kylänraitti oli varsin hiljainen klo 10 maissa. Kävimme pienessä kotimuseossa, jonka paikallinen opettajapariskunta omistaa. Koulussa rehtorina työskentelevä Justine kävi avaamassa meille ovet museoonsa ja kertoili tavaroiden taustoja. Oli mielenkiintoista! Minna kyseli vielä tämän vuoden jääkarhutilanteesta ja kuulemma vähissä on ollut. Kylällä oli nähty yksi nalle, jonka metsästäjät kaatoivat. Tämä on tyypillinen kohtalo karhuille, jotka tallustavat lähelle asutusta.

Vaikka olikin sunnuntaipäivä, niin Justine oli tekemässä paperitöitä koululla. Saimme vielä ekstraturneen paikallisessa koulussa. Oli erittäin mielenkiintoista nähdä paikallinen, kodikas koulu sisältä. Yllätyimme kaikki, kuinka modernia sisällä oli! Tietokoneita, kirjoja valtava määrä, jumppasali, rivi uusia laskettelumonoja sekä iso rivi pelastusliivejä ja meloja katossa. Kuulemma lapset käyvät melomassa ja laskettelemassa. Nämä varusteet oli saatu lahjoituksena.

Lounaan jälkeen oli alkuperäisenä suunnitelmana lähteä hiihtelemään lisää, mutta käytävä hiljeni aika nopeasti. Taisi päiväuniaika kutsua urheita hiihtäjiä. Neljän kieppeillä alkoi taas kuulua ääniä naapurihuoneista: tuskailu lentokilojen kanssa oli alkanut. Matkalaukkuvaaka on kiertänyt ahkerasti huoneesta toiseen ja tavaravuoret ovat löytäneet paikkansa joko omasta tai jonkun muun laukusta. Suksetkin saatiin pakattua makuualustoihin ja routamattoihin. Toivomme, että harmaat makkaran näköiset pötkylät eivät liiaksi kiinnosta tullivirkailijoita, sillä niihin on käytetty kaikki vähäinen jesarimme ja uudelleenpakkaus todennäköisesti viivästyttäisi lentoa vuorokaudella.

Olemme olleet pari edellistä päivää hotellin ainoat asiakkaat, mutta tänään taivaalla on pörrännyt aktiivisesti koptereita ja hotelliin saapunut useampi muu seurue. Yksi näistä on keskeyttänyt norjalaisten nopeushiihtäjien retkikunta, joiden naamat ovat melko ärhäkän näköiset ja yhden nenä ihan mustana. Jos olemme tässä masennelleet kurjaa kohtaloamme odotteluineen, niin olisihan tässä huonomminkin voinut käydä! Nimittäin joutua keskeyttämään ja nenäkin voinut tippua! Ja heidän blogistaan päätellen myöskin  sormet on ottaneet osumaa jonkin verran.

Tämä on tällä erää viimeinen blogipostaus vaiheistamme. Myöhemmin kotomaasta tulee vielä jonkinlainen koonti reissusta ja enemmän valokuvia, mutta nyt keskitymme pakkailuun ja huomenna lentelyyn.

Retkikunta kiittää ja kumartaa kaikista onnitteluista! Olemme myös edelleen erittäin otettuja kommenttien ja kannustusten määrästä jäätikölle. Kiitos tuhannesti kaikille!

Nina, Frida, Sanni, Satu ja Minna

Kuvassa: Lähestymme Kulusukin kylää (kuva:Frida)

Kerro, kysy, kommentoi!