10.5.2016 / Päivä 17
21,1 km / 315,3 km yhteensä (noin 600 kilometristä)
8 legiä (a 50min)
korkeus: 2450 m
sää: -5°C, heikko tuuli, heikko lumisade; päivä +6°C, heikko länsituuli, pilvinen/lumisade/white out, aika märkää
sijainti: N 66,2495 W 043,3857

Amundsen, Nansen ja Skog

Etenemispeleinä meillä on teräskanttiset vaellussukset. Niillä on pohjoismaalaisen luonteva edetä. Jäälakeuksilla on nähty myös lumikenkiä, jopa maastopyöriä, mutta ne on selvässä vähemmistössä ja hiihtotaidottomien erikoisuudentavoittelijoiden valinta.

Minulla on alla Åsnesin Nansenit, Niinalla ja Paulallla Åsnesin Cecilie Skogit, Jaakolla Fischerin e99:t ja Terolla Madshusin pitopohjat.

Åsnesin suosiota selittää se, että niistä löytyy kiinnitys puolipitkille nousukarvoille. Puolipitkät skinit luistavat aavistuksen paremmin kuin kokopitkät ja niissä riittää pitoa tasaisi lla ahkiota vedettäessä. Myös Jaakon Fischereissa on kolo puoliskineille. Toinen syy Åsnesin suosioon on norjalaisen urheiluvälinejätin rantautuminen Suomeen ja sitä myötä hintojen kohtuullistuminen. Ennen Åsnesin kapulat piti tilata Norjasta. Hinta oli suolainen ja siihen tuli päälle vielä alvit, tullit ja rahdit.

Åsnesin suksimallit on nimetty norjalaisten tutkimusmatkailijoiden ja retkeilylegendojen mukaan. Nimihenkilön muotokuva löytyy suksien etuosasta. Omissa kapuloissani tapittaa ohimoilta kaljuuntuva keski-ikäinen herra Nansen. Olisi tietysti vähän voinut miettiä etukäteen, olisiko sittenkin ollut mukavampi katsella iloisesti hymyilevää Cecilie Skogia? No, ehkä Cecilien kuvan yläpuolella oleva hempeän punainen sydän oli hitusen liikaa.

Vesa Luomala, ainoa suomalainen, joka on yksin hiihtänyt etelänavalle, käytti Åsnesin Amundseneja. Vesan päivät Antarktiksella olivat pitkiä ja raskaita. Välillä mieleen hiipi kerettiläinen ajatus hiihdon lopettamisesta kesken päivän, mutta vilkaistuaan tuimailmeistä Roald Amundsenia, Vesa oli ajatellut: ”Ok, kyllähän minä vielä vähän jaksan hiihtää”.

Yhdellä meille tutun norjalaisen retkikunnan jäsenellä oli Amundsenin kuva peitetty urheiluteipillä. Epäilen vahvasti, että opas on jo nyhtänyt teipit irti. Eihän kansallissankarin muotokuvaa voi peittää. Ajatelkaapa, jos joku suomalainen peittäisi Urho Kekkosen kuvan?

Meidän päivämme kului white-outissa kiemurrellessa. Aamun lähtöä oli myöhäistetty kymmeneen, koska ennusteen mukaan aamulla piti olla 21 m/s tuulta. No, tuuli oli tyyntynyt täysin, kun läksimme liikkeelle. Ensimmäisen hiihtäjän aistit olivat virittyneet tappiin, että saisi edes jonkinlaista signaalia ympäristöstä. Mutta kun horisonttia ei näkynyt, pinnan muotoja ei erottanut, eikä edes pienintä tuulen virettä ollut ohjaamassa kulkua, alkoi suksi tehdä kaarrosta hyvin n opeaan. Edes purkkaa ei uskaltanut saman aikaisesti syödä, sillä silloin varmaan olisi lähtenyt jalat alta. Onneksi matkassa on suuntaa antava Silvan Jet 5, vanhan liiton levykompassi. Perässähiihtäjät sitten tuijottelivat Nansenia tai Skogia tai hymähtelivät etummaisen koomisille kiemuroille.

– Tomi

Kuvassa: Fridjord Nansen ja Cecilie Skog

Retkikunnalla kaikki hyvin.

2 kommenttia julkaisussa “Amundsen, Nansen ja Skog

  1. Sari

    Siis puoliväli ohitettu. Mahtavaa. 🙂 Keli ei kyllä kuulosta parhaalta, mutta josko se siitä taas paranis.

    Muokkaa
    Vastaa
  2. Matti Verkasalo

    Puoliväli – joko myös alamäki alkaa?

    Muokkaa
    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *