8.4.18 / Päivä 16
13 km (, josta 1-2km ilman ahkiota)
5,5 legiä (+ jäärotkoseikkailu)
korkeus: 130 m
sää: aamu -17°C, heikko tuuli, ohutta yläpilveä; päivällä auringosaa lämmin, varjossa kylmähkö, tyynehkö, kirkas; ilta -10°C (!!!), tyyni, puolipilvinen
sijainti: N 78,79604° E 016,59079°
Venyneet vanuneet vaeltajat
Aamulla päädyttiin ratkaisuun ettei pidetäkään kahden legin mittaista lepopäivää, vaan hiihdetään vähän reilumpi siivu. Loput päivämatkat jakaantuvat nyt tasaisemmin, mutta kahdelle viimeiselle yölle on tarjolla jääkarhuväijyä. Kokonaisen lepopäivän pitäminen olisi sikäli ikävä tapahtuma, ettei bensatilanne salli enää pitää keittimiä lämmitystarkoituksessa päällä.
Hiihdeltiin aamusella jäykin jaloin pari siivua reitin varrella oleville moreniharjanteille, joiden sisältä pilkotteli jo kauas sinertävää jäätikköjäätä. Päälle kaartuvien kerrostalon korkuisten lasinkirkkaiden, turkoosiin ja tumman siniseen taittavien jääseinien väleissä vierähti tunti aamupäivää. Kamerat raksuttivat tasaisesti muistikortteja täyteen epätodellisessa ympäristössä. Loput legit hiihdeltiin moreenisolissa joissa näkyväisyyttä ei pitkälle ollut, vähän liian tuoreita jääkarhun jälkiä sitäkin enemmän.
Reissua on nyt takana 16 päivää. Rutiinit ovat hioutuneet, ja arki rullaa säännönmukaisesti ilman suurempia ongelmia, ellei sellaiseksi laske päiväkaupalla päässäsoivaa mandoliinimiestä, hoosiannaa tahi muu korvamatoa. Ja nyt alkaa jo loppu väistämättä häämöttää. Vasta toissapäiväisen ahkionkantoresuamisen jälkeen on suihkuunpääsymahdollisuus alkanut kummitella mielessä. Ainakin niiden telttakuntien, jotka eivät ole harjoittaneet masokismia absidikylvyillä -33 asteen pakkasissa. Pipon ottaminen pois päästä kerran vuorokaudessa tuntuu suunnilleen samalta, kui n yrittäisi rapsuttaa nuhjuuntunutta tarraa irti ikkunalasista. Pipohan pysyisi tiukasti päässä kellon ympäri ellei kylmyys pakottaisi nukkumaan karvahattu päässä.
Kylmän sietäminen on parissa viikossa kehittynyt, ja pakkasen kanssa on oppinut tulemaan toimeen uudella tavalla. Ennen tätä vaellusta ei olisi tullut mieleenkään alkaa arvuutella, onko kuumavesipullo tarpeellinen ulkolämpötilan olessa vain -28 astetta. Yöllä yhteenjäätyneet makuupussit tai makuualustat, tai bensapullojen lämmittely makuupusseissa herättää lähinnä hilpeyttä ja mielenkiintoa ilmiötä kohtaan.
Kuten mainitsinkin jo, lämmittelybensat on nyt polteltu. Retkikunta on ankaran polttoainesäännöstelyn alaisena loppumatkan, koska kovimpien pakkasten aikana kulutus kasvoi odotettua suuremmaksi. Jaamme keskenämme kokemuksia siitä, kuinka paljon ja kuinka lämmintä vettä sitä oikeasti tarvitsee. Optimointi on tällä hetkellä sillä tasolla, että yksi telttakunta ei enää kuumenna vettä kiehuvaksi saakka, toinen kärvistelee teltassa ilman keittimiä ja huutelee yhtä kupillista kuumaa vettä kahvitilkkaa varten. Meillä sullotaan paljaat varpaat turkisrukkasista muodostettuihin tohvelin tapaisiin ja toivotaan auringonpaistetta.
Elintarvikkeilla käydään armotonta vaihdantataloutta. Makkarat vaihtuvat suklaaseen ja vessapaperiin kulloisenkin kurssin mukaan, makaronista ja näkkileivästä on toistaiseksi ylitarjontaa. Ensimmäinen hätäapupaketti on jo luovutettu vastikkeetta nälkäisimmälle telttakunnalle.
Pienempiä vaivojakin alkaa väistämättä kertyä. Lievästi palanut ja paleltunut iho kesii siellä, vaivaisia varpaita, selkiä ja yllättävästi nousevia nesteen täyttämiä pahkuroita täällä. Ei mitään mitä ei käsiapteekilla ja jallukopsulla hoidettaisi, mutta jatkuva rasitus alkaa pikku hiljaa tuntua kehossa. Varustetappioita ei juurikaan ole, mutta korjaussarja kiertää tel tasta toiseen iltaisin. Untuvatakkeja on teipattu, hameita ommeltu ja mononsuojia heitetty suoraan ahkion pohjalle odottamaan raskaampia korjausvälineitä.
Vielä puolitoista vuorokautta Pyramidenin panimotuotetiskille.
Kuvassa: Höglandvatnetin ”rantoja”. Reno mittatikkuna. (Kuva: Korpi-Jaakko)
– Venni
PS. Kiitos kaikista blogi-kommenteista, ne lämmittävät mieltä.
Moro! Joskus aikoinaan Retkikuntamme pettyi kun Pyramiden baarista ei löytynyt kaikkea normaalin baarin sisältöä kun paikka on talvisin lähinnä lentorahdin varassa. Mutta lämpö ja hyvä tee olivat jo puolivoittoa.
Stemppiä vikaan mäkeen ja loppurutistukseen.
Kossu
Hiukan mietinkin sitä, että oletteko osanneet säännöstellä polttoaineen käyttöä, kun noissa oloissa sitä pakkaa kulumaan. Meillähän oli hieman samaa ongelmaa, vaikka se sitten osoittutuikin vääräksi hälytykseksi. Toivottavasti, ette kuitenkaan joudu siihen tilanteeseen, että täytyy illalla ottaa petikaveriksi kuumavesipullon sijaan kuivapussillinen lunta, jotta aamulla olisi juomavettä. Tietenkin voisitte suunnitella jonkinmoista väijytystä ohiajavien kelkkojen varalle, onhan teidän retkikunta vahvasti aseistettu. Moottorikelkan tankista voisi lapota hieman tuota lämpöä tuottavaa nektariinia. Onnea ja tsemppiä retkikunnalle, sitä ilmeisestikin tarvitaan. Olette vissiin saamassa reissusta eeppisen telviretkeilykokemuksen.