Tsingis Khan

12.4.2019 / Päivä 7
23,9 km
8 legiä
korkeus: 1001 m
sää: aamulla -8C, tyyni, whiteout; päivällä -4C, ajoittain tuulista, puolipilvistä/pilvistä/white out; ilta -8C, pohjoistuulta, pilvistä
sijainti: N 78,97275° E 016,56856°

Tsingis Khan!

Klo: 01:20 pamahti leirin itäsivun karhuhälyttimen patruuna! Tästähän oli puhuttu, että näinkin voi käydä… mutta siihen herätys palautti karun arjen todellisuuden. Tuplapussista ulos ennätysajassa ja Remington absidista käteen. Viimeinen vetskari auki teltasta, nopea kurkkaus oikealle ja vasemmalle, ettei nalle saisi yhtään etulyöntiasemaa… Mitään ei näkynyt… Siirryin ulos sukkasillaan katse tiukasti itäsivun puolelle. Ase ampumavalmiina…

Hälytyslangat roikkui maassa, pienillä askelilla siirryin parempaan kohtaan, että näkisin koko leirin ja kaikkien telttojen sivut: ei jälkiä, ei mitään poikkeavaa. Kova tuuli aiheutti hälytyksen: langat huurtuneet pakkasessa ja tuulen voimakkuus laukaisi hälytyksen. No, Jaakon teltasta ulos-ennätys oli lähellä, mutta vielä jäi parannettavaa. Tuuli räjäytteli loputkin patruunat ja Jaakko tuumas, että eiköhän mennä ilman loppuyö, kun paikka ei ole korkean riskin aluetta. Koko muu porukka toimi ohjeen mukaan ja pysyi teltassa.

Matkaan 09:00 huonossa näkyväisyydessä, GPS:n suuntima astemäärä joukon kärkeen kompassiin ja matka eteni joutuisasti. Huonoimmillaan näkyväisyys alle 100m. Kolmen legin jälkeen tiukka nousu Russebreenia ja sen jälkeen kohtuu tasaista lakijäätikköä.

Hiihtäminen alkaa muokkaamaan kehoa ja taloudellinen hiihtotyyli löytyy pikkuhiljaa. Tänään vain ei päässyt eroon korvamadosta, joka soitti juntti-iskelmän kuninkaan Frederikin kappaletta Tsingis Khan! Siitä tänään tahdin sai menemiseen. Leiriydyimme Newtontoppenin juurelle noin 17:30.
Luonto karua, eläinten jälkiä ei näkynyt.

Kuvassa: Russebreenin nousussa. (kuva: Kaisa)

Kirjoitteli: Keijo.