Täydellinen hiihtopäivä

4.5.2016 / Päivä 11
0 km / 181,0 km yhteensä (noin 600 kilometristä)
0 legiä (a 50min)
korkeus: kuten eilenkin, aamupäivällä vähän ympäristöä ylempänä
sää: aamulla -20°C, heikko tuuli, aurinkoista; päivällä -5°C, leppeä tuulonen, puolipilvistä; sisäteltan katossa +34°C ovet raollaan…
sijainti: sama paikka, sama muoto

TÄYDELLINEN HIIHTOPÄIVÄ

Tänään oli täydellinen hiihtopäivä. Niille, jotka hiihtivät. Me ei hiihdetty legiäkään, vaikka osa olisi selvästi himoinnut päästä suksille. Sen sijaan vietettiin retkikunnan ensimmäistä lepopäivää DYE2:n kupeessa. Kyllä ihmisen pitää välillä levätäkin.

Jo aamusta teltassa alkoi tarkenemaan makuupussi auki ja yhdeksän aikaan aamukahvia hörppiessä tarkeni jo hyvin ilman keitintä. Päivän ohjelma aloitettiin 10:00 DYE2-aseman tutkimisella. Vähän matkan päässä lähtöä tehnyt norjalaiskolmikko otti meistä vielä valokuvan ennen kuin katosimme sisään unohduksen syöveriin…

Kirjasimme itsemme sisään vieraskirjaan ja kävimme peremmälle läpi lumikinoksen. Vuonna 1988 kiireessä hylätty tutka-asema on erikoinen paikka ja vaikka ohikulkijat ovat sotkeneet ja roskanneet paikkoja, riittää siellä vielä paljon ihmeteltävää. Melkein kolme tuntia kului paikkoja ihmetellessä. Ylipäätänsä ihmetyttää, että moinen rotisko (ja sen harvoin vierailtu sisarasema DYE3) on aikanaan rakennettu tänne keskelle ei mitään. Mutta mitäpä sitä ei vapauden valtakunta tekisi kansallisen turvallisuuden vuoksi…

Vierailun yhteydessä aseman tutkan tarrakokoelmaan lisättiin juhlallisin menoin Suomen Arktinen Klubi r.y:n tarra. Ja perinteen mukaisesti jätimme myös omat puumerkkimme rakenteisiin. (Huom. Lsvjkillan merkki on kadonnut kokoelmasta 2014-2016 välillä.) Monien hämmentävien asioiden lisäksi asemalta löytyi myös iloinen yllätys, mutta sii tä lisää joskus myöhemmin…

Iltapäivän yllätysohjelman muodosti aiemmin ohittamamme (ja neljä päivää nopeammalla aikataululla hiihtävän?) norjalaisretkikunnan ilmestyminen horisonttiin. Hyvien naapureiden tapaan keitimme kattilallisen teetä, keräsimme kupit ja kipot tarjottimelle ja järjestimme pienimuotoisen ”welcome to the neighbourhood” -juhlan. Olivat hämmentyneitä, mutta iloisia. Eivät kuitenkaan paenneet vaan jäivät taas turvallisen matkan päähän leiriin. Kuitenkin lähemmäs kuin viimeksi. Luottamus voitetaan vähän kerrallaan. Ja sitten isketään. Ja viedään niiden bensat.

Loppupäivä on sujunut rentoutuen teltoissa ja bensaa säästäessä. Myös hiusten shampoopesu (!!!) on nähty (retkikunnan naisia siitä ei kuitenkaan ole syyttäminen) ja 12-kananmunan munakas on tuhottu. Jaloja juomiakin löytyi vielä kahvin kaveriksi. Seuraavaksi sitten lettuja. Kovia hommia.

Kuvassa: Retkikunta (ja potkupuku) päivän kohteessa.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

– Korpi-Jaakko

PS. Eilen illalla saimme sähköpostitse tiedon, että meille myyty paska on BRYMUL-nimistä moottorinpesuainetta. Ei ihme, ettei pala! Lopetamme koepolttolaitoksen toiminnan tämän tiedon myötä.

PPS. Myös AcrossGreenland2014-retkikunnan nimet on nyt lisätty vieraskirjaan. Ja tarrakin oli tallella.

Rakas Noel,

Mission completed. ”I’m your prescious star” -potkupuku, koko 50 cm, on nyt viety Dye 2:lle. Älä huoli, tulee myös takaisin. Samoin Lite my fire titaani-ristiäislusikka on matkalla. Kerro vanhemmillesi terveisiä. Please, käske heidän lopettaa niiden ”Miksi kirahvilla on pitkä kaula – koska se yritettiin kuristaa hengiltä” -nykysatujen lukeminen ja siirtyä korkeakirjallisuuteen, tai vaikka näihin blogi-juttuihin. Nää on näitä muistellaan kiikkustuolissa -juttuja. Anna sinä mulle vauhtia keinutuoliin, niin minä sulle ulkona keinussa .

T. Mummo lumessa