24.4.2019 / Päivä 19
960 metriä
0,5 legiä
sää: lämmintä, aurinkoista ja aikalailla tyyntä, tuntui keväältä
sijainti: Svalbar, Longyearbyen

"I just wanted to make sure that you know that you are surrounded by three polar bears."

Aamu alkoi sekavasti. Puoli seitsemän aamukuuntelussa tiedossa oli neljä legiä hiihtoa kauempana ulapalla siintävälle kiintojäälle. Hieman myöhemmin selvisi, että Jaakon yöllisellä kävelyretkellään näkemä jää olikin vettä. Suunnitelma muuttui. Laiva pääsisi tulemaan lähelle leiriä hakemaan retkikunnan. Hiihto peruuntui ja yön yli pyörineet jääkarhuväijyt jatkuivat aamupäivän. Nalleista yöllä ei havaintoja tehty, mutta naali näyttäytyi useammalle ja kiirunat pitivät soidinta koko yön.

Aamupäivään ilmaantui siis käyttämättömiä tunteja ja Meriken ja Kaisan silmissä meri välkehti kutsuvasti leirin läheisyydessä. Jo aiemmin syntynyt ajatus uintiretkestä oli vihdoinkin toteutettavissa. Pintapelastajiksi värvättiin Jaakko ja Keijo kera valopistoolin ja kiväärin. Lähdön hetkellä Elina heräsi aamupäiväunilta, joille oli vaipunut kesken telttakuntansa väijyvuoron. Unenpöpperössä tuli tehtyä pikaisia päätöksiä ja edessä oli virkistävä uimaretki. Uimarannaksi valikoitui vyötärönsyvyinen hietapohja kiintojään reunassa. Vaatteet lennähtivät retkikunnan naisten päältä. Merike hyppäsi ensimmäisenä mereen ja virkistävästä uimahetkestä nautittiin useiden uimaliikkeiden ajan. Uimaseurana (aika lähellä) polskutteli hylje. Jälkeenpäin olo oli autuas ja myöhemmin myös rantabaari aukesi tarjoten lettuja hillon ja marjojen kera.

Sitten tuli aika viimeisen kerran purkaa leiri ja hiihtää viimeinen legi (kokonaista 960 metriä). Laiva oli tulossa noutamaan meitä. Vielä ei ollut tiedossa mistä kohtaa kiintojään reunaa laiva meidät noutaisi, mutta pysähdyimme odottelemaan tarkempia tietoja kiintojään reunan tuntumaan. Aurinko paistoi ja tunnelma oli keväinen. Jonkin matkan päässä näimme jään reunalla pötköttelevän hylkeen ja kuulimme kaukaisuudesta kumuavan laivan äänen. Koska aurinko oli siirtynyt hieman ja uimisen kuvaamista ajatellen valo oli parempi, uiminen palasi puheenaiheeksi. Merike lupautui uudelleen uimaan mikäli joku miehistäkin ui. No, ryhmäpaine teki tehtävänsä. Tero, Olli ja Jaakko päättivät myös virkistäytyä salamannopeasti jäämeren syleilyssä. Ja luonnollisesti Merike piti sanansa ja ui toisen kerran. Myönnettäköön, että uimahyppyjä ja uintiliikkeitä nähtiin tälläkin kertaa.

Kun puolet retkikunnasta seisoi vielä kuivattelemassa, huomasimme moottorikelkan ajavan suoraan kohti meitä. Kelkka pysähtyi. Koska oppaamme oli vielä puolipukeissa, Kaisa ja Elina menivät jututtamaan kuskia, joka paljastui norjalaiseksi safarioppaaksi. Opas ystävällisesti tiedusteli, olimmehan tietoisia, että olimme kolmen jääkarhun ympäröiminä. No, tavallaan emme olleet, mutta siellähän emokarhu ja pikkukarhu olivat – samalla suunnalla aiemmin havaitun hylkeen kanssa. Näköetäisyydellä ja samassa suunnassa, johon hetkeä aiemmin olimme hiihtäneet. Tunnelma tiivistyi, Keijo kaivoi asianmukaisesti haulikon ahkiosta ja Kaisa oli valmis karkaamaan kauniisti hymyilevän norjalaisen apuoppaaksi. Tilanne oli retkikuntalaisille upea ja uniikki, ja norjalaisopas totesi ympärilleen katsellen, ettei tämä ihan jokapäiväistä ole täälläkään.

Retkikunta tähysteli ja valokuvasi innokkaasti jääkarhuja – ja norjalaisopas mahdollisesti mietti, että otimme aidosti vakavan tilanteen melko rauhallisesti. Myös odottamamme laiva oli huomaamattamme saapunut vuonon reunalle harkiten sopivaa paikkaa, josta poimia meidät kyytiin huomioiden ympäröivät jääkarhut. Yksi vaihtoehto oli, että hiihtäisimme joitain kilometrejä lisää, kiertäen jääkarhut niiden takaa ja palaten turvallisella etäisyydellä jään reunaan lähellä laivan silloista sijaintia. Hetken aikaa odotettuamme emo ja pentu jääkarhu kuitenkin loittonivat hieman ja laivan kapteeni päätti ottaa meidät kyytiin kohdasta, jossa odottelimme.

Laivamatka sujui mukavasti. Pääsimme takaisin Longyearbyeniin, jossa odotti nopea varusteiden huolto, suihku ja jatkot Svalbarissa!

Jälkiruokaa odotellen,

Kaisa, Merike ja Elina

Kuvissa: Naisten uintivuoro, miesten uintivuoro ja jääkarhujen vuoro. (kuvat Korpi-Jaakko)

11 Kommenttia

  1. Hauska kuulla, että reissu on nyt onnellisesti päätöksessään. Vähän kyllä olen kateellinen tuosta jääkarhujen näkemisestä. Mutta ehkä vielä joskus…

  2. Mahtava päätös reissulle nähdä tuolta etäisyydeltä jääkarhuja?, harmittaa jo kun loppuu blogi mistä tullut joka iltainen odotuksen aihe ja lukutuokio! Oli mukava seurata tätä kautta retkeänne!

  3. Moro!

    Kiitokset retkikunnalle hyvästä blogista. Reissu vaikutti kaikin puolin onistuneelta ja syksyllä marraskuun puolivälissä toivottavasti nähdään Nanoqissa valokuvien ja videon täyttämän esitelmän kera(Suomen Arktisen Klubin kokous).

    Tsemppiä kaikille kun suuntaatte kohti uusia arkstia seikkailuita.

  4. Hieno loppuhuipennus teidän reissulle tuo uiminen ja jääkarhujen näkeminen! Kiva on ollut seurata tätä. Hyvää loppumatkaa ja tervetuloa tänne lämpimään suomeen!
    T: Heini

  5. Kiitti sohvahiihdosta Huippareille! Hyvää kotimatkaa ja paluuta normaaliin! Aikamoinen tuuri karhujen näkemisessä!

  6. Mikä loppuhuipennus! Onnittelut koko retkikunnalle hienosta vaelluksesta. Jos paikkoja on rajoitetusti paluulennolle, niin olen valmis lunastamaan Teron sopivaan hintaan, jos joku luovuttaa hänelle paikkansa. Palstakauden avajaisia vietetään sunnuntaina ja sinne olen suunnitellut meneväni maksoi mitä maksoi. Hyvää kotimatkaa kaikille! T. Anna

  7. Kiitos mielenkiintoisesta reissupäiväkirjasta, sitä on hartaudella seurattu.
    Onnea teille jokaiselle arvon hiihtäjät; upeita kokemuksia ja elämyksiä olette saaneet kokea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *