16.5.2016 / Päivä 23
31,7 km / 454,3 km yhteensä (noin 600 kilometristä)
8 legiä (a 50min)
korkeus: 1740 m
sää: aamu -3°C, pilvistä, heikko etelätuuli; päivä +2°C, puolipilvistä, heikko länsituuli; nyt illasta kylmenee, kirkastuu ja tyyntyy
sijainti: N 66,0433 W 040,3491

Sukupuolineutraali vessa

Olen nukkunut neljättä viikkoa kolmen hengen teltassa keskipaikalla. En siksi, että naisena tarvitsisin enemmän turvallisuuden tunnetta, vaan siksi, että olen pienikokoisin. Tavarani ovat hujan hajan, sikinsokin ja levällään. Parrakas telttakaverini järjestää niitä iltaisin siistiin pinoon hypoteettiseen ”omaan huoneeseeni”.

Parraton telttakaverini ei tullut lieden ääreen ahkeroimaan. Hän lähti rakentamaan päivä toisensa jälkeen komeampaa lumilinnaa paskahuussiksemme. Olemme edistyksen kärjessä ja se on sukupuolineutraali. Vähän ennen lähtöäni saimme myös työpaikal leni sukupuolineutraalin vessan. Vähän ihmettelin, olihan siellä vain yhden pytyn toimintapiste. Telttakaverilla pysyy kyllä lumilapion lisäksi kapustakin kädessä kuten saimme saunapäivän päivällisellä todeta. Tästä päivästä lukien vessamme on myös kokoneutraali.Toden puhuakseni, kyllä pissakuviosta näkee, kuka on käynyt pissimässä.

Retkikuntamme on siis tasa-arvoinen. Taannoin kahvien väärään kurkkuun vetämisen aiheuttanutta tekstiä miettiessäni jouduin pohtimaan arktisen vaelluksen miehisiä perinteitä. Tuolloin päättelin, että vaikka ylittäisin jäätikön viisi kertaa soolona edestakaisin ja takaperin sadan kilon ahkiolla, ei minulle kasvaisi munia. Jos hoitaisin homman fiksusti suunnitellen, en niitä edes tarvitsisi. Tasa-arvon vaaliminen jäätikkövaelluksessa ulottuu niin pitkälle, että biologiset tosiseikatkin voidaan selittää pois ja naiset rehaavat miesten kanssa samanpainoisia ahkioita.

Joitakin arkaaisia jäänteitä sukupuolten eroista retkikunnassamme kuitenkin esiintyy. Telttakuntaamme johtaa Tomppa armeijan käyneen miehen järjestelmällisyydellä. Leiripaikalle saapuessamme hän näyttää teltan paikan. Hän hoitaa bensapullojen täytön ja huollon. Jos joskus olen sytyttämässä Whisperliten perkelettä, joka taannoin meinasi polttaa telttamme, tulee hän auttamaan. Onhan se kuitenkin metallia.

Leiripaikalle tultaessa kuuluu perinteisiin ottaa viinapaukku, konjakkia, viskiä tai jallua. Tähän yhteishenkeä nostattavaan tilaisuuteen olen jättänyt itse osallistumatta. Täkäläisessä Ice Barissa ei tarjoilla suosikkiani mansikka-mojitoa.

Olen monena päivänä pohtinut, miksi miehet tuntuvat leikkimielisesti vertailevan legipituuksiaan. Ikään kuin olisi jokin salainen tiedosto legiennätyksille. Joinakin aamuina olen salaa naukkaillut viikottaista Hart Sport juomaani, josta muuten tulisi ginin kanssa aika hyvää lonkeroa. Sitten olen muin a henkilöinä lähtenyt paalulta vetämään rynnistäen vapauden huumassa jäätikön laidalle. Porukka on jäänyt seisomaan. Toisinaan syynä voi olla ollut ryntäämiseni jäätikön väärää laitaa kohti, toisinaan nuoruuden huumassa lapasesta lähtenyt vauhti. Olen saanut pyyhkeitä, legini on jätetty vajaaksi, joskus olen myös itse hidastanut huomatessani tilanteen. Onko niin, että lajin julkisuuskuvan ylläpitämiseksi rekordseihin ei sovi keski-ikäinen mummo?

T. Mummo lirissä

Ps. Kiitokset telttakavereille lumitöissä ahkeroinnista.
Terveisiä töihin Esa ym. Kiitos tuesta ja kannustuksesta.

Kuvassa: Sukupuoli- ja kokoneutraali, muttei aivan esteetön, vessa.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

2 kommenttia julkaisussa “Sukupuolineutraali vessa

  1. Sanna Maaria

    Ah, samaa mietin minäkin! Pysykää nyt vaan siellä, näitä on niin hauska lukea! Terveiset Kemiönsaaresta.

    Muokkaa
    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *