Kesä alkaa olla purkissa ja seuraava hiihtokausi lähestyy, joten on hyvä vielä palata viime talveen ja kevääseen. Avotuntureiden kausi oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja hiihtokilometrejä kertyi. Talvella järjestettiin johdatus arktiseen hiihtovaeltamiseen -kursseja 10 kappaletta, joka on kaikkien aikojen ennätys, vaelluksia Ruotsin ja Norjan puolella 6 kappaletta sekä Huippuvuorten ja Islannin retkikunnat. Positiivisen palautteen siivin jatketaan ensi kauden suunnittelua ja aikataulutusta. Näillä näkymin vaellukset suuntautuvat samoihin kohteisiin ja johdatuksia arktiseen hiihtovaeltamiseen järjestetään ympäri Suomea. Tarkemmat ajankohdat niin lyhyemmistä kuin pitkistä reissuista julkaistaan syksyllä.
Ensi talven maisema?
Sitten muutama tarkempi sananen kuluneesta kaudesta. Aluksi kiitokset kaikille mukana olleille! Vanhojen tuttujen aktiviteettien lisäksi ensimmäistä kertaa järjestettiin mini-hiihtovaellus Päijänteellä. Minulla oli kunnia vetää kyseinen vaellus ja mikäs siinä suksiessa, kun oli hyvä porukka ja keli. Mini-hiihto ei vaadi aiempaa kokemusta hiihtovaeltamisesta eikä juuri varusteitakaan, mutta nyt oli pääasiassa kokenutta porukkaa matkassa ja mentiin retkikuntatyylillä.
Lumikammin rakentelua
Vaelluksilla kierrettiin Kebnekaisea ja Sarekia sekä käytiin Haltilla. Vaiskan Karoliinireitin hiihtovaellus sai ikimuistoisen päätöksen kun ryhmä jäi hetkeksi tunturiasemalle jumiin myrskyn vuoksi. Niin ne avotunturit muistuttaa ankaruudestaan, vaikka olisi kännykkäkentän piirissä ja tien päässä. Korpi-Jaakon Sarekin vaelluksella sen sijaan ei myrskynnyt vaan säät suosivat ja revontulet loimusivat taivaalla jokaisena iltana. Kauden toisella Sarekin reissulla huhtikuun alussa Thomas pääsi onnistuneesti kehittelemään uusia reittejä tuttuihin maisemiin haastavien lumiolosuhteiden vuoksi. Kaikki vaellukset saatiin kuitenkin vedettyä turvallisesti ja onnistuneesti läpi.
Myteri Nallon laaksossa
Korpi-Jaakon kanssa vedettiin kaksi retkikuntaa ja molemmat olivat jossain määrin poikkeuksellisia. Huippuvuorilla oli erittäin kylmä sää, jota ryyditti tuuli. Austfjorden oli koko matkaltaan tukevasti jäässä, mutta kiersimme alussa Von Postbreenin kautta Lomonosovfonnalle, sillä Tempelfjordenin jäille ei ollut asiaa. Kolmantena päivänä tuli ikäviä uutisia ja yksi hiihtäjä joukostamme jouduttiin evakuoimaan. Häneltä meni hermo tuntemattomasta syystä, joskin jalasta. Toipuminen on käynnissä ja toivottavasti hänet nähdään tulevaisuudessa suksilla! Jääkarhuja ei tällä erää nähty, mutta poroja, lintuja ja hylkeitä. Ja mursu, joka köllötteli meidän kanssa samalla rannalla. Komeat oli jälleen kerran maisemat, etenkin upea pikku-Chamonix, eli Tryggvebreenin yläosa. Matkassa mukana oli leipuri Hiiva, joka taikoi bostonkakkua ja sämppäreitä muiden iloksi. Huiputettiin Perriertoppen, käytiin Pyramidenissä, vahdittiin yöllä karhuvuoroissa ja tietysti hiihdettiin.
Jääluolaa ihailemassa Huippuvuorilla
Islanti oli lämpötilojen suhteen täysi vastakohta Huippuvuorille. Ensimmäisinä päivinä ylämäkeen hiihtäessä tuntui, että kaikki vaatteet on liikaa. Onneksi Vatnajökull palauttaa aina maanpinnalle ja saimme myös tuulta ja lunta osaksemme. Taukopäivänä telttakylä oli hautautua lumeen ja lapiot kävivät ahkerasti. Tulivuoren kalderalla olevassa tuvassa vietettiin toinen välipäivä ja sauna lämpeni enemmän tai vähemmän molempina iltoina. Alas jäätiköltä päästiin vähän liiankin helposti, kun navakka takatuuli antoi vauhtia jäisellä lumenpinnalla. Ennätysnopeus suksilla ahkio perässä oli 22,4 km/h! Jäätikön reunan jälkeen alkoikin vasta varsinainen jumppa, kun lunta oli enää harvoina laikkuina. Harvemmin sitä tulee hiihdettyä sulamisvesijoessa, saatikka kannettua ahkioita sellaisen yli. Porukka veti todella mallikkaasti ja huumori kantoi loppuun saakka.
Siihen se sitten loppui, nimittäin jäätikkö ja lumi Islannissa
Kuten viime kesänä, myöskään nyt Avotunturit-porukka ei pysynyt poissa jäältä ja lumelta. Thomas ja Jaakko oli uudelleen huiputtamassa Ruotsin korkeinta Kebnekaisen tunturiasemalta etelä- ja pohjoishuippujen kautta Kebnepaktelle ja edelleen Tarfalaan. Minä taas olin jäätikkökursseilemassa Jostedalenissa Norjassa. On tuolla lumen ja jään seassa huikeaa kulkea. Ja onhan tämäkin yksi tapa viettää kesälomaansa ennen kuin pääsee taas hiihtovaeltamaan…
Palataan asiaan syksymmällä ja nähdään vaelluksilla!
Nina ja Avotunturit-tiimi
