3.4.18 / Päivä 11
20,0 km
7,5 legiä
korkeus: 920 m
sää: aamu -21°C, tyynehkö, kirkas; päivä auringossa -4°C (mutta ei sitä kukaan uskonut!), ajoittain heikkoa tuulta, kirkas; ilta -22°C, tyynehkö, utuinen
sijainti: N 79,10109° E 017,10701°
On the road again!
Retkikunta on ollut takaisin liikkeellä lepopäivän jälkeen. Norjalaisen sammakkomiehen sääennustukset olivat jälleen hieman hakoteillä. Eilen iltana oli luvassa tälle päivälle napakkaa 21-asteen pakkasta sekä 6ms tuulta ja puolipilvistä taivasta. Tällainen tuuli + pakkaskombo tarkoittaisi miltei maksimivarustusta ja tiukkaa irvistelyä pitkin hiihtopäivää. Aamulla kuitenkin päivä valkeni aurinkoisena, pakkastakin oli vain reilut 20 astetta ja tuuli loisti poissaolollaan. Vallitseva säätila oli suorastaan lempeä verrattuna viimepäivien yli 30:n pakkasasteen lukemiin.
Mikäs siinä aloittaa hiihtopäivä. Aa mupala naamariin, perussetti ylle, teltta rullalle ja pökköä pesään. Ilmeisesti Svalbardissa paras sääennuste on mennä ulos toteamaan vallitseva keli ja ennustaa sen pysyvän ainakin hetken aikaa stabiilina. Sammakkomies olkoon suuntaa-antava veikkonen.
Aamulla jäsenet olivat lepopäivän jälkeen hieman kankeat. Pari ensimmäistä legiä meni konetta käynnistellessä loivaan ylämäkeen, kuitenkin rutiinilla. Lounaan jälkeen hiihto sujui niinkuin pitääkin. Jouhevasti sivakoiden. Monoa toisen eteen ja sauvat seuraavat tahdissa perässä. Kroppa jälleen käynnissä eikä jäseniä juurikaan kolota.
Lähdimme Newtontoppenin leiristä luoteeseen kohti Veteranenin alaspäin viettävää jäätikköä ja ylitimme 79 astetta pohjoista leveyttä. Veteranen-jäätiköllä avautui kauniit maisemat kohti pohjoista. Jäätikön molemmin puolin kohoaa upeita vuorenhuippuja ja hiihtäessä silmä lepäsi jäätikön yli horisontissa näkyviä vuoria ihastellen .
Legit menivät nopeasti ja Veteranen-jäätikön pehmeä lumi oli miellyttävää hiihtää. (Toim.huom. lumi upotti n. 3cm, toistaiseksi reissun syvin oja.) Aina silloin tällöin juttelin hiihtotovereiden kanssa, mutta suurin osa päivästä meni omissa ajatuksissa. Mahdoton tosin sanoa mitä päivän mittaan pään sisällä pyöri. Ehkei juuri mitään. Keho teki jälleen todellisen työpäivän, mutta mieli sai taas levätä. Todellista nollaamista ja irtiottoa arjesta.
Päivän hiihtotavoite saavutettiin viiden pintaan. Noin kahdeksan tuntia sivakkaa ja 20 kilometriä tauluun. Kelvollista.
Tämän päiväisen leiripaikan maisemat ovat aivan postikorttimateriaalia, Gallerbreen. Ympärillä kohoaa reiluun 1,5 kilometrin korkeuteen Irvinefjellet ja Solfjellet. Telttamme on viritetty ympäröivien vuorten juurelle ja näkymät hivelevät silmää.
Nyt onkin aika taas syödä. On Juhan vuoro tehdä illallinen. Menussa on muussia ja jauhelihakastiketta. Kastike jatketaan voilla ja munajauheella, jotta kalorit saadaan lähelle päivän aikana kulutettua määrää. Nälkä on paras mauste.
Päivä numero 11 on toisin sanoen syömistä ja nukkumista vaille valmis. Terveiset tutuille ja retkikunnalla kaikki hyvin.
Kuvassa: Gallerbreenin maisemia. (Kuva: Korpi-Jaakko)
– Juho
Siis upeaa! Hengessä mukana, välillä henkeä pidättäen noiden pakkaslukemien vuoksi, vaikka tänään taisikin olla aika leppeää! ? Nautinnollisia hiihtopäiviä retkikunnalle, erityisesti allekirjoittaneelle ja kuvaajalle! ☺️
Paljon terkkuja ja tsemppiä Sakarilta ja taustajoukoilta! Sakarilla oli hieman yksinäinen pääsiäinen kun tipu jätti. Asia korjaantunut viikon aikana muulla seuralla. Ikävä on silti kova, joten tule pian kotiin Sakarin selkänahan kanssa! <3
ps. toivottavasti suklaa ei ole loppunut kesken ja rapina kuuluu vieläkin 🙂