8.4.2019 / Päivä 3
25,9 km
10 legiä
korkeus: 5 m
sää: aamu -22C, päivä -5C, ilta -14C; ajoittain pientä tuulta, mutta pääosin tyyntä; koko päivän aurinkoista
sijainti: N 78,42943° E 017,02707°
Nallenpolulla
Päivän hiihtourakka alkoi mukavasti koko legin pituisella alamäellä kipakassa pakkasessa. Eskerdalenista olimme siirtyneet hiihtämään upeaa Sassendalenia kohti merenrantaa. Vaikka merenranta ja vuonon vastapäiset komeat vuoret näyttivät olevan varsin lähellä, niin rannan saavuttamiseen kului neljä kiitettävällä vauhdilla hiihdettyä legiä.
Meri näytti varsin avonaiselta ja reittisuunnitelman päivitys vaati tiedusteluja Fredheimin tuvalla turistiryhmänsä kanssa olevalta kelkkaoppaalta. Tempeltjorden oli vielä kiintojäässä pohjukastaan. Siirryimme siis suunnitelmaan B ja suuntasimme kohti Fjordnibban rantaa. Pyllymäkeä ahkioiden perässä laskimme rantatöyräältä meren tasolle. Vielä ennätti kelkalla hurauttaa Svalbardin hyväntuulinen naiskonstaapeli antamaan viimeiset neuvot matkaamme. Vuonossa on kuulemma liikuskellut useampia jääkarhuja. Koska rannassa näkyvyys on huono niin konstaapeli pyysi pitämään aseet käyttövalmiudessa. Niinpä haulikoa ahkiossa kuljettavana lähdin legiä vetämään, Keijo – haulikkomiehemme – heti kannoilla perässä. Jaakko kiväärimiehenä kolmantena.
Kapean rannan jääröykkiöiden vieressä kulkee paikallisasukkaiden ahkerasti käyttämä polusto. Tuoreita naalin jälkiä oli runsaasti. Jääkarhu on rantaa tallustanut jokin aika sitten ja muutamalla vetreän näköisellä loikalla vetäissyt jyrkän rinteen ylös. Jälkipään hiihtäjät näkivä leikkisän naalin rinteessä. Harmillisesti se jäi minulta havaitsematta tiiraillessani hiihtoreittiä ja mahdollista valkoista nallea samalla.
Vihdoin reilun kymmenen tunnin hiihdon jälkeen pystyttim me telttamme Tempeltjorden rantaan kuvan kauniiseen Kapp Murdochin -niemeen. Jaakko jakoi jääkarhuvahtivuorot telttakunnille. Niinpä Elina aloitti reissumme ensimmäisen vahdin ja me muut kömmimme kodikkaan lämpimiin telttoihimme ruokailemaan.
Näissä ajatuksissa omaa yhdeltä alkavaa vuoroa odotteleepi Merike.
Kuvassa: Retkikunta paikallisten poluilla. (kuva: Kaisa)
– Merike
Tsemppiä ja lisää aurinkoisia päiviä koko retkunnalle! Terveiset vaakasuoraan räntää satavasta P-Karjalasta. Ps. Peukutus Merikelle blogikirjoituksesta. T: Metsäsisko
Kommentointiyritys x…
Huippua seurata teidän reissua päivä päivältä, lun ei tarvitse jännittää viikkotolkulla miten siellä on mennyt.
Olette usein mielessä, viikonloppuna jäällä ulkoillessa, iltaisin nukkumaan mennessä ja äsken kahvia keittäessä. Mietinpä siinä samalla, että onko reissussa kahviaddikteja mukana, ja millä sitä kahvia siellä keitetään vai keitetäänkö?
Hyviä hiihtokelejä ja kestäviä jäitä toivoen Aino
PS. Eliakselta vilkutus Elina-kummille!