15.5.2016 / Päivä 22
28,6 km / 422,6 km yhteensä (noin 600 kilometristä)
7 legiä (a 50min)
korkeus: 1930 m
sää: aamu -12°C, kohtalainen pohjoistuuli, aurinkoista; päivällä auringossa +10°C, kohtalaisen kylmä pohjoistuuli, aurinkoista; illasta lämpötila laskussa
sijainti: N 66,1023 W 041,0343

Minä ja Jameson

Oli huhtikuun alku vuonna 2009. Hiihtovaelluksemme ensimmäinen päivä Huippuvuorilla oli takana. Telttakylä oli pystytetty Gibsdalenin suulle ja telttakaverin kanssa oli otettu siivu irlantilaista Jameson viskiä mukavasti sujuneen päivän kunniaksi. Aamuyöllä jääkarhuväijyssä noteerasin pakkaslukemaksi -36 astetta. Kohtuu vilakkaa. Hyvä, ettei ilma liikkunut. Aamulla ahkiota pakatessa tuli epäusko ja pettymys. Illalla korkattu Jameson oli jäässä! Ei umpijäässä, mutta niin hileessä, ettei kaatamalla pullosta tullut ulos tipan tippaa. Eihän se nyt näin voi mennä! Ei visk i jäädy pikkupakkasessa. Eihän irlantilaisiin voi luottaa pätkän vertaa.

Jameson ollut sittemmin kotosalla keittiön kaapissa ja siitä on ollut mukava napata tujaus silloin tällöin. Jameson on tietty eri kategoriassa Islayn savuisten single maltien kanssa, mutta huomattavasti makoisampaa kuin perusskottisotkut.
Mutta kun on tullut aika lähteä talviseen tunturiin, olen sanonut Jamesonille heipat: ”Parempi kun sinä jäät kotosalle, voi tulla kylmiä kelejä”.

Kastrupin tax-freessa oli tullut aika valita lämmikkeet jäätikölle Grönlantiin. Muovipullossa oli tarjolla konjakkia, Amundsen vodkaa ja Jamesonia. Pitkän jahkailun jälkeen päätin antaa Jamesonille uuden mahdollisuuden. Olisihan Amundsen vodka ollut reissun henkeen sopiva valinta, mutta Jamesonin pehmeä maku vei voiton.

Tarjosin Jamesonille kunnon roolia, ei mitään neloskentän penkinlämmittäjän paikkaa. Sen tehtävä on toimia loppuvaiheen jäniksenä ja piristää väsynyttä ruumista ja mieltä viimeisillä tasasatasilla. Vähän kuin pitempien ratamatkojen ennätysyrityksissä, joissa jänikseksi roolitetun juoksijan tehtävä on pitää yllä riittävän kovaa vauhtia, kunnes ennätyskandidaatti heittää viimeisen vaihteen pykälään ja painelee omillaan maaliin.

300 km kohdalla kaivoin Jamesonin pulkan pohjalta. Se oli selvittänyt muutamat -30 asteen yöpakkaset kunnialla ja oli kaikin puolin valmis roolinsa mukaiseen vastuulliseen tehtävään. 400 km kohdalla Jamesonin kunto on edelleen vahva ja uskon vakaasti, että Jameson siivittää meidät helposti vielä 500 kilometriin.

Ehkä aikoinaan olin turhan ankara. Voihan sitä reissuun aina ottaa jäänesto-moottorinpesuaine-tärpättiä, joka ei tämän planeetan pakkasissa hyydy, mutta silloin tehdään melkoinen kompromissi maun suhteen. Tervetuloa takaisin reissuun Jameson. Sinulle löytyy jatkossakin paikka pulkan pohjalta.

Tän ään siis meni 400 km rikki. Se tapahtui joskus aamupäivällä, eikä kukaan oikein kerinnyt ylitystä edes noteerata. Sen verran vauhdikasta oli meno. Tuuli tuli takaa, hanki oli kovaa, aurinko paistoi, pulkissa ei ole enää paljon mitään kuormaa ja alamäkikin alkaa vaikuttaa. Liinat piti pistää kiinni 7 lekin ja rapian 28 kilometrin jälkeen, jottei hurjastelu karkaa käsistä.

– Tomi

Kuvassa: Reissukavereita taas

Retkikunnalla kaikki hyvin.

PS. Hyvää nimipäivää Sofialle! <3 <3
t: Isä

PPS. Parhaat terveiset Satulle ja tenaville kotiin. Tomi

PPS. Terveisiä myös parimetriselle sivarinkorstaleelle Tampereelle.

PPPS. Terveiset Tuijalle ja kiitokset käläviäläisestä! On ollut retkikunnan ahkerassa käytössä.

3 kommenttia julkaisussa “Minä ja Jameson

  1. Satu

    Kultaseni Tomi, nuottikasaa penkoessa tuli vastaan häävalssi. Sitä sitten ikävissäni soittelin, mutta en koskenut Jamesoniin. Kaikille hiihtointoa ja vauhdin hurmaa loppulaskuihin!

    Muokkaa
    Vastaa
  2. Valtteri Kokkoniemi

    Niin ne vuodet vierivät, mutta tärkeät asiat muistuvat mieleen. Kuten se eräs aamu Huippuvuorilla vuonna 2009, kun teidän Jamesoninne oli jäässä, mutta meidän Laphroaigmme sulana 🙂

    Muokkaa
    Vastaa
  3. Matti Autio

    Olin viime viikolla Irlannissa eli hiukan lähempänä teitäkin kuin täältä kotisuomesta. Retkeänne olen seurannut tiiviisti ja myötäelänyt mahtavaa reissuanne.
    Toki Irlannista jäi minullekin Jameson matkaan ja taidanpa käydä korkkaamassa siitä pienen siivun teidän kunniaksi!
    Kun teidän reissu on ohi niin Tomi olet lämpimästi tervetullut maistamaan 18v Jamesonia tänne ”Palokan paskaperälle”.

    Muokkaa
    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *