23.5.2018 / Päivä 29
38,42 km
13x50min legiä
korkeus: 1002m
sää: Pari astetta pakkasta, vähän tuulta ja pääasiassa huono näkyvyys
sijainti: N65.79885 W038.98626

Maata näkyvissä!

Aamu alkoi poikkeuksellisen pitkien 9 tunnin yöunien jälkeen klo 5 herätyksellä ja suksille noustiin klo 7 (eli 7.20 meidät tuntien). Liikkeelle lähtiessä taivas oli pilvinen, mutta horisontti siinteli kaukaisuudessa. Matkaa reunalle 64 km, joten kaikki olivat innoissaan: tänään näkisimme vihdoinkin maata! Parin legin aikana kävi kuitenkin selväksi, että kyseessä oli vain turha haave, kun sää muuttui takaisin normiin eli whiteoutiin. Ei muuta kuin kompassiteline esille ja kohti valkeutta! Jos jotain olemme tällä reissulla oppineet, niin whiteout-suunnistusta. Jono kulkee jo melko suoraan, eikä hukkakilometrejäkään juuri kerry.

Olimme jännittäneet lumitilannetta viimeisen 70 kilometrin osa lta, koska viikko ennen meitä hiihtänyt norjalainen retkikunta oli raportoinut erittäin upottavasta ja vaikeakulkuisesta lumesta. Onneksemme tuuli ja pakkanen oli kovettanut pohjan helppokulkuiseksi lumikentäksi, eikä aiempina päivinä menoamme hidastaneita sastrugejakaan enää ollut. Parasta lunta yli viikkoon!

Alku oli tasamaata, mutta pian lounaan jälkeen suksi alkoi yllättäin luistaa vaudilla. Alamäki! Pari legiä sivakoitiinkin pääosin alamäkeen, tosin tyhjyyttä kohti whiteoutissa, joka vei hieman nautinnollisuutta. Muutaman legin päästä edessä olikin hieman vähemmän positiivinen yllätys, nimittäin kunnon ylämäki, johon upposi lähes kokonainen legi. Ylämäen loppupuolella taivas aukeni yllättäin hetkeksi ja siinä se oli oikealla puolellamme: vuori. Se tunne, kun näkee maata kuukauden valkean horisontin tuijottelun jälkeen! Kovin kauaa emme tästä näkymästä kuitenkaan saaneet nauttia whiteoutiin ottaessa jälleen vallan.
Hiihtelimme 13 legin päivän, joka tuntuu nykyään ihan normipäivältä (oi niitä aikoja, kun 8 legiä oli normi!) Loppua kohti alamäki alkoi uudestaan ja jyrkkeni sen verran, että telttojen pystyyn saanti vaati hieman lapiolla pohjustustöiden tekoa. Rannikko alkaa olla sen verran lähellä, että myös jääkarhuvaara täytyy huomioida. Äänestimme jääkarhuvahdin pidosta yön yli, mutta koska riski on vielä sen verran pieni ylhäällä jäätiköllä, päätimme olla pitämättä niitä vielä tänä yönä. Kivääri on toki absidissa ja olemme valmiudessa, mikäli leirin lähistöllä alkaa näkyä isoja ja valkoisia ei-kutsuttuja vieraita. Whiteout tosin hieman vaikeuttaa tällä hetkellä niiden havaitsemista.

Enää 24 kilometriä reunalle! Jos kaikki menee hyvin, pääsemme huomenna liityymään Grönlannin yli hiihtäneiden kunniakkaaseen joukkoon (ja Nina tuplaylittäneisiin). Tämä saattaa myös olla viimeinen telttayömme tällä reissulla, koska suunnittelemme suunnistavamme huomenna jäätikön reunalla sijaitsevalle metsästäjien mökille, jossa pystyy ehkä majoittumaan. Säästyisipä ainakin karhuväijyjen pidolta ja keskellä yötä vahtivuoroihin heräilyltä. Toivotaan parasta!

Ja loppuun vielä suurkiitos jokaisesta kommentista, joita olette blogiin jättäneet! Jokikinen on luettu iltakuuntelussa. Alkuun support-tiimimme (eli Jaakko) lähetti niitä meille satelliitin välityksellä vain kerran viikossa, mutta nyt viimeisenä viikkona ja loppukirin aikana olemme saaneet kommentit lähes päivittäin. Näistä on ollut suuri apu (paikoin hieman rankan) loppupuristuksen aikana. Kiitos!

Kolmikko, eli Sanni, Frida ja Minna

Kuvassa: Jengi ja reunavuoret taustalla (kuva:Nina)

12 kommenttia julkaisussa “Maata näkyvissä!

  1. Pirjo Ervasti-Saksala

    Mahtaa tuntua upealta kun viimeiset kilometrit on hiihdetty. Tervetuloa takaisin Suomeen nauttimaan upeasta kesästä. Liukuvaa keliä loppumallanne.

    Muokkaa
    Vastaa
  2. Sirkka Linden

    Upeaa, mahtava joukko olette! Vielä hetki niin olette perillä ja toivottavasti myös pian kotona kesän keskellä. Teidän matkan seuraamisesta on tullut aamurutiini täällä varmaan aika monelle. Kertakaikkiaan ollut huima nojatuolimatka kaikille kotipuolessa oleville. Kiitos, kun olette jaksaneet kirjoittaa päivistänne, vaikka varmaan on mennyt ”yötöiksi” Hurjasti tsemppiä loppurutistukseen! Terkkuja & halit Minnalle!
    T. Sirkka

    Muokkaa
    Vastaa
  3. Kari

    Wau!! Reissu lopuillaan, mutta eipä pidä juhlia liian aikaisin. Toivottavasti kuitenkin juhlat ovat alkaneet, kun saatte tämän viestin. Onnea upeaan suoritukseen. Eikä Minna kannattanutkin reenata? Me kun Otson kanssa kovin koetimme kannustaa.

    Muokkaa
    Vastaa
  4. Annika

    Heja, heja! Nu är det slutspurt. Varit ett nöje att läsa om era strapatser varje morgon.H:Annika

    Muokkaa
    Vastaa
  5. Kaarina Keränen

    Ootta te hurjia mimmejä…tuohon ei pysty puolet pojistakaan….nyt olette haaveenne saavuttaneet…kaikki treenit ennen matkaa ei ole olleet turhia…OIKEIN PALJON ONNEA MINNA JA KUMPPANIT.Kiitos kun sain seurata matkaanne.

    Muokkaa
    Vastaa
  6. Leena rannikko

    Tervetuloa kotiin Sanni. Täällä on uimakelit parhaimmillaan. Voimia ja intoa loppumatkaan teille kaikille. Ja tulkaahan lämmittelemään tänne Euroopan mantereelle. Täällä on myös karhuja, tosin rauhallisempia kuin siellä.

    Muokkaa
    Vastaa
  7. Maiju

    Tsemppiä viimeisille kilometreille Minna & Co! Varmasti on ollut ikimuistoinen reissu ja ihan älyttömän hieno suoritus teiltä mimmit, arvostan!! Kovaa valioluokan jengiä, iso käsi 🙂

    Muokkaa
    Vastaa
  8. Tomi

    Tsemppiä loppurutistukseen! Kohta olette perillä. Laitan Minnalle vahvat kahvit jo kiehumaan 😉

    Muokkaa
    Vastaa
  9. Jenni

    Tsemppiä viimeisille kilometreille ja tervetuloa ihmisten ilmoille!

    Muokkaa
    Vastaa
  10. Camilla Pelin

    No joo..mikä ilo taas lukea näitä kommentteja! 😀 Kuten myös niitä kaikkeja kommentteja reissun alusta alkaen! Piti ihan näitten viikkojen aikana kirjoittaessa fundeerata ettei toistaisi samoja sanoja kuten edellinen kirjoittaja..oli ihan niinku sama sanoma mielessä…ja kun teksti joskus ei täältä meiltä lähtenyt päivittäin niin voimme hyvin luottaa että kyllähän joku teistä, te ihanat nojatuolimatkalaiset, sporrasitte ja annoitte aikaanne meidän seikkailijoille!
    Patan ”pieni lyhyt” kevennys oli tietysti omaa luokkaansa.. ja muutenkin kaikki te viestititte positiivistä mieltä ja tarttuvaa tsemppausta! Siksi tämä sissiporukka uskalsi varmaan lähteä..eikö niin!?!?
    Fridan vanhemmat kiittävät kannustavasta matkaseurasta !

    Muokkaa
    Vastaa

Kerro, kysy, kommentoi!