18.4.2019 / Päivä 13
0 / 5,6 / 11,6 km
0 / 1,5 / 3,5 legiä
korkeus: 800 m
sää: koko päivän plussalla, pilvistä ja hetkittäin tuulenpuuskia
sijainti: N 79,12151° E 016,85444°

Luppopäivän tapahtumia…

Leiri heräili aamulla pikuhiljaa omaan tahtiinsa ilman herätyksiä ja aamukuunteluita. Meidän teltassa noustiin vähän yli yhdeksän ja päätettiin, ettei tänään puuroa kiitos. Kaiveltiin ruokappusseista mitä muuta sattui löytymään, no, pizza-aineet ja voileipävärkit sieltä löytyi.

Yö oli lämmin ja taas piti ”pakkaspussin” vetoketjuja availla. Ulkona aamulla n.+2°! Puolenpäivän aikaan lähes koko väki hiihdettiin läheisen Neutronfjelletin amfiteatteriin, jolle keksittiinkin jo vaikka mitä käyttöä, Norjan sinfoniaorkesterin konsertista lähtien. Ja miksei – olisihan paikka mitä hienoin konsertille. Yllytyshulluna lauloin vähälukuiselle yleisölle Luvialaisten kansallislaulun (Meren aalloilla).

Leiriin palattua Elina ja Jaakko lähtivät vielä Gallerbreenille tellutreeneihin, muiden osallistuessa Keijon lättykesteihin. Tero vielä askarteli Kaisan irronneen suksisiteen kanssa. Toivottavasti onnistui, huominen sen näyttää. Loppupäivä sujui pötkötellen, lueskellen, ruokaillen ja jutustellen.

…ja mietteitä:

Makuupussissa pötkötelessä mietin kulunutta kahta vuotta.
Melko tarkkaan 2 vuotta sitten olin palannut kotiin Huippuvuoret 2017 retkikunnasta kolmen päivän jälkeen evakuoituna ja mieli murtuneena.
Oikea koipi petti miehen ja diagnoosi oli pohjehermon halvaus jonka paraneminen kestäisi n. 1,5 v, ja voi olla ettei paranisi kokonaan. Mitään syytä moiseen ei selvinnyt, huono tuuri.

Onneksi jalka tervehtyi lähes täysin.
Nyt pitkän odotuksen ja treenin jälkeen pääsin/saan olla taas täällä Huippuvuorilla retkikunnan jäsenenä, olla kiitollinen paranemisesta ja että pääsen toteuttamaan haavettani.

Mietin miten pystyn kotona kertomaan kaikesta tästä kokemastani: näistä hienoista paikoista ja maisemista, auringosta, white outista, raskaista ylämäistä, sujuvista laskuista, laakeista jäätiköistä, jylhistä vuorista, tuulen kuljettamasta lumesta ja ties mistä kaikesta, joka täyttää mielen ilolla ja nöyryydellä tätä karua ja kaunista luontoa kohtaan.

-Otso

Kuvassa: Luvialaisten kansallislaulu raikaa Huippuvuorilla! (kuva: Kaisa)

5 Kommenttia

  1. Ihan mahtavaa kyllä, kun Otsi pääsit lähtemään. Pikkasen kyylä muo on vaivannut, kun jouduit lähtemään ilman vakio telttapariasi ja ihan kaukana ei ollut se, että olisin pyrkinyt retkikuntaan jälkijunassa. Toivottavasti nykyinen telttaparisi on korvannut jotenkin mut, muttei kuitenkaan niin hyvin, että mun seura jatkossa vielä kelpaa. Jotain suunnitelmia on ilmassa… Pikkasen tuntuu, että olette kelien puolesta kyllä helpolla päässeet, meiän kanssa olisit päässyt nauttimaan kovemmista pakkasista. Onhan teillä vielä toki aikaa…

  2. Terolle tervisiä. Tänään luettiin naalinkakkaviestit. Se herätti pientä kiinnostusta, mutta muuten Luka on jo seonnut päivien laskussa. Huomenna menemme retkelle palstalle ja illalla elokuviin. Kivaa hiihtopäivää huomenna!

  3. Huikeeta isä/Otso, olet niin oikeassa paikassa juuri nyt! Hyviä hiihtoja edelleen. Me startattiin tänään (pitkäperjantaina) melontaretkikausi ja seuraava yö vietetään teltassa saaristossa!
    Kaisa ja Jani
    p.s me ainakin ymmärretään ettei osaa kertoa kaikkea, ja vaikka osaisi ei muut ymmärrä, vain sen kokenut ymmärtää. ?

  4. Moro Otso. Muutaman kerran olen kurkannut blogianne…odottelin sun juttuas. Uskomattoman hienoa, että olet siellä ”juoponjalka” kuntoutuneena. Melkoisen, vähän surullisen, lämmintä on siellä ollut. Itse mietin vähän liikaakin lämpenemistä. Eka kerran jätin rantaan nuotion sytyttämättä, puut polttamatta, hiilet vapauttamatta. Sauna kyllä lämpiää entiseen tahtiin….
    No älkää sitä siellä miettikö. Nauti loppureissusta täysin siemauksin. Terveisiä Ailalta!
    T. Jussi

  5. Otso,
    kyllä täällä kotona iloitaan että teidän reissu on mennyt hienosti. Kuluneen kahden vuoden aikana uskoit koko ajan palaavasi vielä Huippareille. Nyt olet juuri siellä missä sun pitääkin olla ❤️. Elämä on tarkoitettu elettäväksi ja haaveet tulee toteuttaa kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Elämä ei odota!
    Päivä päivältä olette lähempänä unelmaanne. Ahkio keventyneenä, mutta muistojen reppu täynnä mahtavia kokemuksia. Hymyssä suin voi muistella kaikkea kokemaansa kuten laulamista vuorten syleilyssä siellä valkoisuuden keskellä.
    Turvallista loppu matkaa.
    – Anu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *