19.5.2016 / Päivä 26
25,1 km / 533,7 km yhteensä (noin 600 kilometristä)
7 legiä (a 50min)
korkeus: 700 m
sää: aamu -2°C, iltapäivä +6°C; ajoittain heikko tuulenvire; vaihtelevasti puolipilvisestä pilven sisään sijainti: N 66,7463 W 038,8502

Loppulämmöt

Ajattelin aluksi laittaa päivän kirjoituksen otsikoksi ”jäähdyttelyä”, mutta se ei tuntunut sopivalta kun ennemminkin on ollut kuuma kuin kylmä. Niin tänään kuin koko reissullakin.

Viimeisen 26 päivän aikana olen hiihtänyt vain yhtenä päivänä koko päivän takki päällä. Useimpina päivinä on voinut hiihdellä huoletta paitahihasillaan. Paksuja rukkasia ja untuvatakkia on tarvittu niitäkin vain harvoin. Enkä olisi reissuun lähtiessä arvannut, että useimpina aamuina herään ennen kellon soittoa avaamaan makuupussia kun on liian lämmin. Ei sillä, että valittaisin olosuhteista. Päinvastoin, on ollut oikein mukavaa.

Tuo kaikki johtuu poikkeuksellisen lämpimästä keväästä, ehkä jopa ennätyslämpimästä. Ainakin huhtikuun alussa, ennen tänne uutispimentoon siirtymistä, Grönlannissa tehtiin uusi huhtikuun lämpöennätys reilulla marginaalilla. Niin se ilmasto muuttuu ja jäätiköt sulavat. Vaikka sitä ei täällä hiihtäessä käsitäkään, niin ei tämäkään jäätikkö ole välttämättä ikuinen…

Bensaakin meillä on kulunut maltillisesti lämpimien säiden ansiosta. Palataanpa hetkeksi polttoaineasioihin…

Alusta asti blogia seuranneet muistanevat Brymul-episodin. Eli reissun alkupäivinä opimme ns. kantapään kautta, että yksi meille myyty 10 litran bensakannu sisälsikin silkkaa paskaa eli keittimiin kelpaamatonta moottorinpesuainetta. Tämän vuoksi aloitettiin säännöstely ja n. 350ml/hlö/vrk polttoainemäärä tiputettiin lähemmäs 250ml:aan/hlö/vrk. Silläkin selvisi, mutta ylimääräiseen ilotteluun ei ainetta riittänyt.

DYE2-tutka-asemaa tutkiessamme lurjus löysi kuitenkin aseman kätköistä yhteensä kolme viiden litran bensakannua. Lurjukset kun ovat luonnostaan hyviä löytämään käyttökelpoisia nesteitä sisältäviä astioita. Onneksi ei ollut kuitenkaan juomakelpoista. Kannut olivat selvästi kylmän sodan jälkeistä tavaraa ja lurjus valitsi koepolttoon sen, jonka kyljessä luki myös kotoisella suomenkielellä ”polttoainekanisteri”. Se kuulosti lupaavalta. Ja sitä se olikin! Viisi litraa kirkasta kelpo kamaa! Ja keitin puhisi jälleen.

Tämän täydennyksen myötä polttoainetilanne palasi jokseenkin normaaliksi ja nyt sitä näyttäisi jäävän ylikin kun naapureilla on jäänyt säästöliekki päälle. Siellä keittimet kuuluvat sammuvan yleensä noin 1900 ja 2100 alkaa tasainen tuhina. Me koetamme polttaa bensaa minkä ehdimme, mutta meidänkin pitää välillä nukkua, joten ei se ainakaan kesken lopu. Lämpöä siis riittää.

Tänään lasketeltiin alamäkeä 700 metriin, jossa on vielä lämpimämpää ja puolimetrisen lumikerroksen alla, jäätä vasten, on silkkaa vettä. Ensimmäiset railotkin ylitettiin, mutta ne olivat onneksi tukevien lumisiltojen peittämiä. Maisemat puolestaan olivat pääasiassa pilvien peittämiä ja reunavuoria näki vain vilaukselta.

Vähän jännittää, miten loppumatka alas vuonolle sujuu. Lumi alkaa käydä soseeksi jo tällä korkeudella, mutta merenpinnantasolle pitäisi päästä. Siellä lunta ei ilmeisesti ole enää lainkaan, jonka vuoksi vaihdoimme sekä päätepistettämme että koiravaljakot venekyytiin, jonka vuoksi nyt himmailemme rauhallisesti loppulämmöstä nauttien. Kiire ei ole vielä tällä reissulla ollut, eikä toivottavasti tulekaan. Lämpöä sen sijaan riittää.

Kuvan sijaan päätän tämän blogin otteeseen Moonsorrow-yhtyeen kappaleesta Jotunheim. Se on soinut päässäni ja mp3-soittimessani useamman kerran tällä reissulla. Lukijat löytänevät kappaleen kuunneltavaksi esim. Youtubesta.

”kauan ovat pilvet kulkeneet
rauhatta vetten päällä velloneet
ja jos taivaankannen liekki nyt roudan sulattaa
meitä vain riepottaa virta mukanaan

nuo valkoiset kentät yötä häikäisevät
hiljaiset jättiläiset jäästä ja kivestä

maan kylmän kauniin
saa tuuli hajottaa
ja ikuinen virta lumena sataa
lakeudet ainiaan vailla asujaa

tahtoonsa
jääkylmä tuuli
maan kauniin taivuttaa

vaikka puut tuhkaksi palaisivat
vaikka ranta karkaisi meren taa:

ei tätä maata
voi ihminen
omistaa”

Retkikunnalla kaikki hyvin vääjäämättömän lopun edessäkin.

– Korpi-Jaakko

2 kommenttia julkaisussa “Loppulämmöt

  1. Kossu

    Ilmeisesti pää on kestänyt koko kevään hiihdot Jaakolla?

    Muokkaa
    Vastaa
  2. Satu

    Jaakolla viime vuosilta hienot meriitit ja nyt johtamassa ensimmäistä suomalaista kaupallista Grönlannin ylittävää retkikuntaa maaliin. Historian siipien havinaa. Huikeeta! Onnittelut kaikille matkaa tehneille, hieno hiihto, mahtava blogi.

    Muokkaa
    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *