11. päivä
4,5 legiä
9,6 km
Sää: Koko päivä noin -7C, pilvistä, heikosta navakkaan vaihtelevaa länsituulta, heikko näkyvyys
Sijainti: N 79,10384 E 016,93171

Leppoisaa huiputuksen odottelua

Tänään ei tapahtunut mitään, kommentoi Sanni. Ei mitään tarkoittaa tässä tapauksessa reilua neljää tuntia hiihtoa, josta noin puolet jälleen aikamoisessa myräkässä. Tämän jälkeen iltapäivä onkin mennyt lepäillessä ja huomiseen Perriertoppenin huiputuspäivään valmistautuessa. Osa retkikuntalaisista käytti vapaan ajan osallistumalla ”Lumikuutiosta Huussi” -kilpailuun ja rakensivat jälleen kerran edellistä mestariteosta vaikuttavamman hartaushuoneen. Kaivettiinpa meidän teltassa tänään ensimmäistä kertaa jopa makuupussit esiin jo päiväunien merkeissä. Selkenevästä säästä nauttiessa onkin henkilökohtaisen huollon lomassa sopiva hetki kirjoitella hieman retkikunnan varusteista.
Kuten aikaisemmista kirjoituksista on käynyt ilmi, on reissumme varrelle osunut jos jonkinmoista säätä. On ollut todella kylmiä, lähes kolmenkymmenen pakkasasteen, päiviä. Samoin olemme saaneet nauttia reippaista tuulista ja lumituiskusta. Ja onhan sitä aurinkoakin nähty ajoittain. Näitä elementtejä sopivasti sekoittamalla saa sellaisen koktailin, joka asettaa melko tiukat vaatimukset käytössä oleville varusteille. Kun lisäksi kaikki käytössä olevat varusteet pitää vetää ahkiossa mukanaan, ei ylimääräistäkään oikein voi liiemmälti mukaan ottaa. Kunnon teltat ja lämpimät makuupussit ovat luonnollisesti perusedellytyksiä näissä oloissa selviytymiselle. Tältä osin ei ainakaan meidän teltassa ole tullut äitiä ikävä, muuta kuin hyvällä tavalla.

Hiihtopäivän aikana varustus muodostuu kuoriasusta, jonka alle sitten kukin pukee kerrastoja mieltymystensä mukaan. Hikoilua yritetään välttää, vaikka se välillä umpihanges sa edetessä onkin haastavaa. Loppujen lopuksi liikkeessä ollessa pärjää yllättävän vähällä vaatetuksella, kunhan taukojen ajaksi on heittää päälle lämmin taukotakki. Ja miksipä ei vaikka kietaista lanteille toppahame. Pipoja, hanskoja ja kaulureita kullakin on mukana erinäinen kokoelma.

Perusvaatetuksen lisäksi mukaan tarvitaan myös jos jonkilaista erikoisempaa tuotetta. On mononlämmittimiä, suojalaseja, jäärautoja, höyrysulkusukkia, ”tuheroita”, jne. Toki mukana on myös melkoinen arsenaali erilaisia jäätikköturvallisuuteen, lääkintään ja viestintään liittyviä varusteita. Tämäkään blogiteksti ei ole myrskylintujen (stormfågel?) tai Huippuvuortenpeuran (Svalbardshjort?) toimittama (huomaa bongatut eläimet), vaan yhteyksiä kotimaahan pidetään satelliittiyhteyksin.

Varustusta onkin mietitty ja osin valmistettu pitkin talvea suurella hartaudella. Tästä huolimatta kukin meistä on varmasti kylmettyneitä sormenpäitään lämmitellessään pohtinut niitä asioita, joita olisi varustuksen suhteen tullut tehtyä toisin, mikäli pääsisi tekemään valinnan tämän reilun viikon kokemuksen jälkeen. Esimerkiksi myrskymaskin vuori kannattaa tehdä väriä päästämättömästä kankaasta. Vaikka saahan sitä nokikolari-lookilla aikaan tiettyä huumoria retkikunnassa.

Huomenna huippumalli haussa Perrietoppenilla, jos sääneiti vain sallii.

Kuvassa pitkän retkikunnan arkea: jos jokin (vetovaljaiden solki) ei kestä (käyttäjävirhe…) tehdään siitä entistä ehompi sillä mitä on saatavilla (ruuvisulkkarin pitäisi kestää kovempaakin vetoa).

– Juha, Frida ja Sanni

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *