19.4.2019 / Päivä 14
26,5 km
7,5 legiä
korkeus: 3 m
sää: aamulla pikku pakkanen, pilviustä, tyyntä; päivällä reilusti plussaa, vähän vähemmän pilvistä, tyyni; loppupäivästä pikku pakkanen, pilvistä, lumituisku ja navakka pohjoistuuli
sijainti: N 79,05190° E 016,29436°

Koskenlaskua suksilla ja lumikiiloja takamukseen

Tänään hiihdettiin. Hiihtovaeltajallahan on neljänlaisia kiireitä: kiire hiihtämään, kiire syömään, kiire nukkumaan ja toisinaan saattaa olla kiire ”vessaan”.
Aloitetaan hiihtämisestä: hiihdettiin lumella, jäällä ja vedessä. Huippuvuorelainen sanonta (a’la Jaakko) on että myötävirtaan hiihtokin sujuu paremmin, ja tänään saimme sen kokea. Lähdimme aamulla jo huimasti kahden viikon takaista kevyempien ahkioiden kanssa laskemaan Tryggvebreen-jäätikköä kohti Austfjordenia. Alamäkeä oli tiedossa noin 10km, ja jo etukäteen Jaakko tiesi kertoa, ett tulee olemaan tuurissaan kuinka paljon ahkioita joudutaan kantamaan moreenikivikossa ennen merijäälle saapumista. Lumitilanne verrattuna aiempien retkikuntien olosuhteisiin on ollut vaihteleva: paikoin on ollut aiempaa enemmän lunta, paikoin vähemmän. Keijo harjaantuneella silmillä löysi sopivia ”välämiä” ja selvisimme noin tunnin kantourakalla, n. 200m kantometriä/ahkio.

Sää heitti suojalle ja kantourakan päätteeksi vuonoon laskevalla jäällä ripautti vettä ja jäällä hiihdeltin välillä monot reilusti vedessä. Erilaista koskenlaskua. Juuri ennen merijäätä näimme taas vanhat jääkarhun jäljet sekä poron ja hylkeen jäänteet, tarkkailimme kovasti rantoja, mutta näköpiiriin ei nalle ilmaantunut. Leirin pystytimme Austfjordenille hieman suojaisaan poukamaan, ja tiedossa on jälleen jääkarhuväijy-yö. Päivystämme väijyssä 3 tuntia/telttakunta vuorollaan. Toinen väijyvuorosta on haulikon kanssa ulkona postailemassa (ei ehkä virallinen määritelmä), ja toinen valveilla teltassa. Meidän telttakunnallahan on väijyvuoron aamuyöstä koittaessa sitten retkikunnan molemmat aseet kun minä väijyn haulikon kanssa ja Jaakko on kiväärivalmiudessa. (Mikäli tilanne koittaa niin laittaisin omat korttini ennemmin kiväärin varaan.) Toivotaan kuitenkin rauhaisaa yötä ja sitä, että tuuli on paukuttanut jo tämän reissun pamaukset.

Muista kiireistä. Sanoisin Otson olevan tämän reissun ruokamaisteri. Olemme miltei kaikki kuivanneet itse matkaan erilaisia ruoka-aineita, mutta Otson arsenaali tuntuu olevan laajin. Kotikuivattuna retkikunnalta löytyy ainakin: kanaa, jauhelihaa, poronkäristystä, katkarapuja, kinkkua, porkkanaraastetta, purjoa, ananasta, punajuurta, tatteja, kanttarelleja, suppilovahveroita, sipulia, hernekeittoa, keittojuureksia, omenaa ja sinihomejuustoa. Otsolla on lisäksi ollut filmipurkeissa kalalientä, soijakastiketta ja limemehua, mausteina mm. savupaprikaa, sahramia, curr ya. Retkiruoka voi siis olla hyvää ja maukasta. Ja myös jälkiruoissa löytyy lettuja, omena-kaurapaistosta vaniljakastikkeella sekä hedelmiä ja suklaata. Valmisruista pakastekuivatut Lyo Foods ja Summit to Eat ovat retkikunnan suurimmassa suosiossa. Kukaan ei kuitenkaan toistaiseksi aio ottaa pussiruokia osaksi arkiruokaa. Itse otin ns. painavia ruoka-aineita ”ekstrana” ahkioon mansikkahillon, mehutiivisteen ja Jägermeisteria (tavallaan ruoka-aine, huiputuksien jälkeen käytettäväksi). Seuraavalle hiihtovaellukselle otan myös ketsuppia, ja Jaakon kanssa päätimme että ns. yhteisvarustuksiin jotka jaetaan telttakuntien ahkioihin voisi kuulua myös viinipussit. Olen henk.koht. ehdottomasti valmis lähtemään matkaan kiloa painavammalla ahkiolla.

Nukkumisesta, jonne alkaakin olla väijyvuoron vuoksi kiire. Teltoissa vallitseva enemmistö on Helsport, joita on kolme (2×Spitsbergen ja 1 Svea). Teltat lämpiää keittimien (Whisperlight ja XGK) voimalla ja ben saa kuluu noin 0,9l/vrk/retkikunta. Jaakon kanssa olemme onnistuneet käyttämään polttoainetta hieman laskennallista vähemmän – pitäisi ehkä juoda enemmän. Vettä.

Sitten se vessa. Hiihtovaeltajan vessa on kuoppa, jota reunustaa hyvällä tuurilla lumesta rakennettu tuulisuoja. Vessapaperi on säännösteltyä (ellei halua erityisesti kantaa sitä kovasti paljon mukanaan), joten takalisto on suositeltavaa pyyhkiä ensin ns. lumikiilalla. Se on ihan yhtä epämiellyttävää kuin miltä kuulostaa, mutta toimii myös hiihtovaeltajan bidee-suihkuna. (Hiihtovaeltajat varmaan myös ymmärtää keskivertoa paremmin sanonnat jääpuikoista.) Vatsan säännöllisestä ja normaalista toiminnasta on hiihtovaeltajalle hyötyä, monessakin suhteessa.

Ja muuten pesullekkin pääsee: pari meistä on käynyt muutaman kerran ”lumi-spassa” – josta ei valitettavasti löydy dokumentaatiota, ja lumipesusta special edition on lumi-nalgenepesu, joka on hiihtovaeltajan ar jen luksusta sen tärkeimmän luksuksen, eli luonnon lisäksi.

Näissä arkisissa puuhissa koko retkikunta voi edelleen vallan mainiosti.

Tänään blogin veisteli Kaisan ja Jaakon telttakunta.

Kuvassa: Retkikunta jäällä kantamisen ja koskenlaskun välissä. (kuva: Kaisa)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *