Noin viikon päästä retkikuntamme aloittaa pitkän taipaleensa yli Grönlannin arktisen jäätikön. Tavoitteena on hiihtää 570 kilometrin matka lännestä itään, Kangerlussuaqista Isortoqiin. Joka päivä hiihdetään 8-10 tuntia muutamaa lepopäivää lukuun ottamatta. Moni on kysellyt, kuinka olemme valmistautuneet tulevaan urakkaamme ja minkälaisia etukäteisvalmisteluita Grönlannin yli hiihtäminen vaatii? Tässäpä hieman kuvausta siitä.

Avotunturit-retkikunnan telttaelämää Vatnajökull-jäätiköllä keväällä 2017 (kuva: Sanni)

Retkikunnan perustaminen

Vuoden 2018 pääprojekti on ollut selvillä jo toissavuodesta alkaen. Ankarat avotunturit on suunnittellut naisretkikunnan organisointia Grönlantiin kevääksi 2018 jo vuodesta 2014. Suunnitelma alkoi realisoitua kunnolla syksyllä 2016, kun Nina otti projektin vetääkseen ja alkoi rekrytoida innokkaita hiihtäjiä mukaan porukkaan. Kokoonpano on hieman elänyt vuoden varrella ja lopullinen lähtijäjoukko tarkentui vasta 2017 loppuvuodesta. Retkikunta on kokoontunut useampaan otteeseen kesällä 2017 Riihimäellä pidetyn perustamiskokouksen jälkeen.

Retkikunta vasemmalta oikealle: Sanni, Satu, Nina, Minna, Frida ja Päivi (kuva: Korpi-Jaakko)

Fyysinen valmistautuminen

Yleisohjeena on, että Grönlantia ennen pitäisi tehdä 100 tuntia ahkion (tai renkaan) vetoa. Itse olen Lapin perukoilla Inarissa asuvana siitä onnekkaassa asemassa, etten ole joutunut vetämään rengasta koko talvena. Sen sijaan etelässä asusteleville retkikuntatovereille renkaanveto on tullut tutuksi, vaikka huhujen mukaan etelässäkin on ollut poikkeuksellisen runsasluminen talvi.

Hiihtovaellusta Kiilopäällä (kuva: Sanni)

Itse aloitin treenaamisen vuodenvaihteen jälkeen edellisestä retkikunnasta toivuttuani. Nyt pari viikkoa ennen lähtöä kasassa on jo 143 tuntia ahkion vetoa. Pääosin treenaan Urho Kekkosen kansallispuiston erämaissa hiihdellen. Pisimmillään olen tehnyt jopa 40 kilometrin päivämatkoja, mutta pääosin treenipäivät ovat olleet 15-20 kilometrin luokkaa. Osa porukasta on myös ennättänyt tehdä talven mittaan pidempiä hiihtovaelluksia osana treeniä, esimerkiksi Nina Kebnekaisella ja minä UK-puistossa. Itse en ole tehnyt erillistä lihaskuntotreeniä ollenkaan, mutta osa porukasta on tehnyt vetotreenien rinnalla myös esimerkiksi kuntosaliharjoittelua. Osalla on myös ollut personal trainerin suunnittelema harjoitusohjelma treenien tukena.

Videopätkää treeneistä Fridalta:

Moni on kysynyt, totuttelemmeko jollain tavalla kylmään. Ei varsinaisesti, mutta onneksi täällä Inarissa kylmätreeniä on tullut aivan luonnostaan, alkuvuodesta pakkaslukemat laskivat nimittäin parhaimmillaan -35 asteeseen avotunturissa hiihdellessäni. Onneksi talvi on ollut kylmä, ja myös helmikuisella harjoitusretkellämme Saimaan jäällä pakkaslukemat kävivät 20 asteen pinnassa. Itse olen myös käynyt talven aktiivisesti avannossa, vaikken nyt usko sen kovin merkittävästi kylmänsietoa parantavankaan.

Varusteet

Varustelistat on laadittu valmiiksi jo alkuvuodesta. Itse olen joutunut päivittämään jonkin verran varusteita muun muassa merinovaatteiden sekä suksien ja monojen osalta. Grönlanti on sen verran kova puristus myös varusteille, että suksilla ja monoilla ei saisi olla pohjalla kovin montaa sataa kilometriä. Entiset yli 3000 kilometriä hiihdetyt sukseni hajosivatkin juuri sopivasti Saimaan harjoitusleirillä. Suksien suhteen porukka on muuten jakautunut nätisti kahteen leiriin: puolet lähtee liikenteeseen Madshuseilla ja puolet Åsnesin suksilla.

Suurin osa varusteistamme lähti rahtikontissa kohti Grönlantia jo 4 viikkoa sitten. Ahkioiden painot on vedetty niin minimiin kuin mahdollista eli 75 kiloon. Tämä on vaatinut erittäin ankaraa grammanviilausta ja epätoivo on vallannut pariinkiin otteeseen alunperin yli 90 kiloisen ahkion painoa karsiessa. Listoja on siis joutunut karsimaan kovalla kädellä, eikä mitään ylimääräistä, kuten turhia vaihtovaatteita, oteta mukaan. Yksi vaatekerta riittää kuukaudeksi vallan mainiosti!

Rahtilaatikko lähdössä kohti Grönlantia (kuva: Nina)

Ruoka

Ruokien osuus ahkion kokonaispainosta on noin 30 kiloa. Mukaan on pyritty ottamaan luonnollisestikin mahdollisimman energiatiheää ruokaa. Näistä parasta on tietenkin voi, joka kuuluu jokaisen arktisen retkeilijän perusravintoon. Omaan ahkiooni pakkaan voita 3 kilon verran, joka vastaa 100 gramman päiväannosta. Hurjimmat ovat aloittaneet jo alkuvuodesta voidieetin harjoittelun. Pientä tankkaamismentaliteettia on ollut havaittavissa muutenkin. Itse olen ottanut kovien vetotreenien vastapainona vähimmäistavoitteeksi ainakin yhden pitsan viikossa. Work hard, play hard! Onneksi alakerrassa sijaitsee hyvä pizzeria. Voin lisäksi ruokalistalta löytyy muun muassa retkikuntamme yhteistyökumppanin Leaderin retkiruokapusseja ja proteiinipatukoita.

Pieni osa retkikunnan muonasta (kuva: Nina)

Henkinen valmistautuminen

Kuukausi syrjäisellä arktisella jäätiköllä kaukana kaikesta 10 tunnin päivää hiihtäen on raskas puristus myös henkisesti, joten toki myös psyykkistä puolta on saanut prepata kevään aikana. Onneksi treenit ovat sujuneet hyvin, kunto on huipussaan ja pääosin on pysytty terveinä (yhtä rannemurtumaa ja nilkan nyrjähdystä lukuun ottamatta), joten tunnelmat ovat luottavaiset. Kokouksissa on käyty läpi myös riskianalyysia useampaan otteeseen, joten kaikilla on selvä kuva siitä, mitä riskejä reissuun liittyy. Olemme varautuneet kaikkeen mahdolliseen paleltumavammoista railoihin putoamisiin. Itse olen retkikunnan lääkärinä perehtynyt luonnollisesti erityisen paljon lääkintähuoltoon ja päivittänyt retkikunnan lääkekaappia. Kokoontumisissa on sovittu myös toimintamalleista sellaisissa ääritilanteissa, kuten jatketaanko matkaa johtajan joutuessa evakuoiduksi tai mikäli joku retkikunnan jäsen menehtyy.

Henkistä valmistautumista korkeanpaikan leirillä. (Kuva: Korpi-Jaakko)

Muuta valmistautumista

Isoon kuukauden kestävään reissuun kuuluu valtavasti myös muita käytännön järjestelyjä. Pakollisen SAR- eli evakuointi- ja pelastusvakuutuksen lisäksi jokainen on hankkinut mahdolliset sairaalahoitokulut kattavat vakuutukset. Kaikki ovat myös tarkastuttaneet hampaansa, onhan jäätiköltä pitkä matka lähteä hammaslääkäriin hammasongelmien yllättäessä.

Valmistautumisprosessi on ollut pitkä, mutta kaikki alkaa olla vihdoin kunnossa. Ensi sunnuntaina lennämme Kööpenhaminan kautta Kangerlussuaqiin ja keskiviikkona seisomme jäätikön reunalla valmiina aloittamaan. Tunnelmat ovat innostuneet ja odottavat. Vielä viimeiset varusteet pakettiin ja sitten mennään!

Pakkausterveisin,
Sanni

 

 

 

 

3 kommenttia julkaisussa “Kohti Grönlantia: valmistautumista retkikuntaan

  1. Pirjo Vitikainen

    Tsemppiä ja voimia Teille kaikille!

    Muokkaa
    Vastaa
  2. Kari

    75 kiloa on aika tiukka puristus. Toivottavasti saamme jossain vaiheessa lukea, miten siihen on päästy! Menestystä reissuun, kai tätäkin reissua tulee jännityksellä seurattua.

    Muokkaa
    Vastaa

Kerro, kysy, kommentoi!