10.4.18 / Päivä 18
26,6 km (+ päiväkävely kylillä)
8 legiä
korkeus: 1,2 m
sää: aamu kylmempi kuin oletti, 3-4m/s, puolipilvinen; päivä vaihteleva, tyynehkö, kirkas; ilta -17°C, tyyni, pilvinen, tuntuu kylmemältä kuin onkaan
sijainti: N 78,53326° E 016,45769°

(Huom. Blogi tuli vuorokauden viiveellä teknisten ongelmien vuoksi. Tämän päivän (11.4.) kuulumiset tulevat myöhemmin tänään. – Korpi-Jaakko)

Keidas keskellä jäistä valtakuntaa

Jääkarhuhavainnottoman vartioyön jälkeen Svalbaardit jatkoivat matkaa vuonon jäällä jälleen upeassa aurinkoisessa säässä. Päivän odotettuna ensimmäisenä etappina oli kolmen legin päässä Pyramiden, hylätty kaivoskaupunki keskellä jäätiköitä. Kaupunki on pieneltä osin kuitenkin herätetty henkiin ja siellä toimii tällä hetkellä hotelli ja sen ravintola sekä postitoimisto. Postikortteja ei menty tällä kertaa lähettelemään, vaan aamulla suksi luisti ravintolalounaan ja huurteisen ruokajuoman toivossa.

Kun ahkiot ja sukset oli parkkeerattu Pyramidenin rantaan, käveltiin turistiryhmänä valokuvaillen kohti hotellia. Siinä vajaan kilometrin matkalla toteutui jälleen yksi haave: meitä vastaan köpötteli iltapäivän auringossa kesyn oloinen napakettu eli naali. Kaunis otus keikisteli kameroillemme hetkisen ja jatkoi sitten tottuneesti piilopaikkaansa. Me jatkoimme hotellille, iskimme jalkaan monojen sijaan lainacrocsit ja käppäilimme tiskille tilaamaan oluet. Kippistelyn iloinen hetki ja sisätilojen ihana lämpö saivat kehon ja mielen raukeaksi kaikkien näiden hiihtokilometrien jälkeen. Ruokaa tilattiin ja tuntui perin oudolta syödä ateria luhan eli yhdistetyn lusikkahaarukan sijaan erillisillä aterimilla ja vieläpä pöytään valmiiksi kannettua pöperöä! Ei hullumpaa vaihtelua.

Hotelliruokailun ihanuudesta voisi jatkaa pidempäänkin, mutta koska täytyy kiirehtiä vesien sulatukseen tässä, kerottakoon lopuksi vielä jännittävästä rantautumisestamme illan telttapaikalle. Pitkin niiailevia jäälauttoja suksimme ahkioiden kanssa rantaan, lauttojen välit suurenivat ja kapenivat vuorotellen ja melko tarkasti piti suksien kärjet asettaa aina seuraavalle lautalle matkan edistämiseksi. Jännittävää oli ja yhteispelillä kaikki pääsivät kuivin sukin maankamaralle.

Huomenna kohti laivaa, ja sitten vuonoja pitkin kohti Longyearbyeniä. Maisemia odotelessa.

Kuvassa: Loppujännän äärellä. (Kuva: Korpi-Jaakko)

– Jonna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *