Aamulla Nina kurkkasi grillikodan ikkunasta ulos ja meni takaisin makuupussiin. Näkyvyyttä n.10m. Jahas…

Siitä siis alkoi jännittävät hetket, sillä helikopterin piti tulla hakemaan meitä grillikodalta klo 9.30. Pikkuhiljaa sää alkoi kirkastumaan ja toivonkipinä kopterin tulosta alkoi kasvaa….mutta klo 9.40 mennessä kopterista ei ollut tietoa! Argh himmel, jäämmekkö tänne vaikka sää oli mitä parhain grillikodalla!? Nina teki muutaman soiton ja kiljahdukset puhelimeen ”Yes, I love you” (joka aiheutti pienimuotoista hämmennystä luurin toisessa päässä…) antoivat ymmärtää, että kopteri olisi tulossa hakemaan meidät!!!

Ei mennyt kuin vajaa tunti, kun rupesimme kuulemaan kopterin äänet ja hetken päästä näimme horisontissa punaisen pisteen lähestyvän meitä. Kopteri teki pari kierrosta grillikodan ympäri ja mahtavan laskeutumisen ihan grillikodan viereen. Olimme aivan haltioissamme, kun kopterista astui kaksi kohteliasta kopteriherraa auttamaan meitä varusteiden pakkaamisessa. Sitten nopea safety briefing ennen lentoa jonka jälkeen nousimme ilmaan! 30 minuutin lento Kulusukiin kulki jylhien vuorien ja vuonojen ohi.

Sillä aikaa, kun kenttähenkilökunta purki varusteemme helikopterista, meidät ohjattiin kentän odotustiloihin ja myymälään. Ekat kylmät kokikset. Hetken kuluttua hotellilta saapui auto noutamaan meitä ja varusteitamme.

Pian hotelille tulon jälkeen varmistui tieto, joka oli jo kantautunut jäätikölle satelliitin välityksellä aiemmin: illalla olisi nousemassa seuraavaan päivään asti kestävä myrsky. Päätimme lähteäkin samantien kohti 1,5 km päässä sijaitsevaa Kulusukin kylää kaupassa käyntiä varten. Ainut vain, että sinne vievä tie oli ummessa (lue: 3-5 lumimetrin alla), joten autolla ei ollut sinne mitään asiaa. Hiihtoretkikunta kun olemme, päätimmekin laittaa sukset jalkaan ja taittaa matkan hiihtäen! Onneksi tietä pitkin oli kulkenut niin moottorikelkkoja kuin koiravaljakoitakin, joten matka taittui joutuisasti!

Kulusukista löysimmekin kuvista tutun grönlantilaisen merenrantakylän, jossa eriväriset pikkutalot kohoavat kalliorinteillä. Lämpimänä perjantai-iltapäivänä kylä oli täynnä elämää. Koirat haukkuivat, moottorikelkat pärisivät ja koiravaljakko ampaisi matkaan. Parkkeerasimme suksemme nätisti kaupan eteen. Ostoslistalla oli mm. tuoretta leipää, shampoota ja hoitoaineita sekä virvoitusjuomia.

Ostosten jälkeen hiihtelimme takaisin hotellille ja vihdoinkin… suihku. Näin sitä pikkuhiljaa totutellaan sivistykseen. Ilmeni,  että varustehuollolla ja pakkaamisella ei ole mikään tulipalokiire, sillä huominen lentomme on myrskyn takia peruttu. Tällä hetkellä kuuntelemmekin tuulen huminaa ja räntäsateen pieksentää ikkunoihin turvallisesti hotellin ravintolasalin pöydästä käsin. Ateria on edennyt jälkiruokaan ja viimeistelemme näyttäviä jäätelöannoksiamme.

Kertomukseen on siis vielä jatko-osia luvassa. Huomenna selvinnee milloin lentomme Islantiin lähtee ja sieltä sitten Suomen helteisiin.

Retkikunnalla vatsat täynnä ja pehmeä sänky kutsuu!

Nina, Frida, Sanni, Satu ja Minna

Kuvassa: Kopteri ja me (kuva: vanhempi kopteriherra)

3 kommenttia julkaisussa “Jessus mikä päivä!!!

  1. Mirja Vilmi

    Hienoa kun olette päässeet kuitenkin ihmisten ilmoille ja oöette antaneet meille pehmeän laskun blokin lopettamiseen.Hyvä teidänkin on levätä ja kerätä voimia arjen pyörittämiseen täällä kotona .Viettäkää aika MINNAA juhlien koska hänellä on tänään nimipäivä. MINNALLE ONNEA JA HALAUKSIA t.äiti ja isi

    Muokkaa
    Vastaa
  2. Johanna Nousiainen

    Paremmin sopiikin matkan luonteeseen, että tuli vielä vähän muuttujia. Hyvää tekee elpyä hetki sivistyksen parissa ennen lentomatkaa ja arjen kiireitä. Ehditte fiilistellä vielä Grönlantia ja ottaa pehmeän laskun ihmisvilinään :).

    Muokkaa
    Vastaa
  3. Liisa Oura

    Susirajan katsomo on seurannut kulkuanne innoissaan. Hyvä te!

    Muokkaa
    Vastaa

Kerro, kysy, kommentoi!