Jääkarhujen mailla

14.4.17 / Päivä 15
1 megatuuma (eli 25,4 km)
8 legiä
korkeus: 0 m (GPS:n mukaan -43m?)
sää: aamu -20C, tyyni ja aurinkoinen; iltapäivä ja ilta -17C, kohtalainen pohjoistuuli ja aurinkoinen
sijainti: N 79,0059° E 016,3558°

Jääkarhujen mailla

Kahden lepopäivän jälkeen olikin jo aika lähteä liikkeelle. Nyt matka johtaisi ensimmäistä kertaa merenjäälle, mikä on oikeaa jääkarhujen valtakuntaa toisin kuin sisämaan jäätiköt, missä karhu on satunnainen vierailija.

800 metrin alamäki siivittikin meidät melkoiseen vauhtiin. Avattu latu eessä ja tiukka ranskalainen muna-asento ahkion edessä tarjosivat paikoin jopa todellista vauhdin hurmaa. Kolmen legin jälkeen olimmekin edenneet toistakymmentä kilometriä ja meren ranta jo siintikin edessämme.

Vielä puolitoista legiä ja yksi ahkioidenkantojumppa ja niin olimme meren jäällä. Kauaa ei tarvinnut odotella kunnes näimme ensimmäiset jääkarhun jäljet. Heti rannassa mihin ahkiot olimme kantaneet näkyivät jäljet, tosin aivan tuoreet ne eivät olleet.

Vauhdikas meno jatkui jäällä navakan pohjoistuulen saattelemana samalla, kun silmät etsivät nälkäisiä karhuja vaanimassa pahaa aavistamattomia retkeilijöitä. Jääkarhujenpelko ajoi minut yrittämään uutta legiennätystä liukkaalla ja tasaisella merenjäällä. Nyt jäämme pelonsekaisin tuntein odottamaan yön jääkarhuväijyä.

Valokuvaus Huippuvuorten pakkasissa ei aina ole aivan yksinkertaista. Suskin ja Jaakon järkkärit ovat pelanneet kutakuinkin moitteetta. Villen kamera tuntuu toimivan vain lauhoina päivinä. Omaa pokkariani olen visusti suojannut kosteudelta säilyttämällä sitä koko ajan ulkona teltasta. Omalla paristollaan kamera ei ole toiminut kuin aivan leudoimpina päivinä, mutta ulkoisella paristolla, jota pidän taskussani, kamera on pysynyt toimintakykyisenä kaikkein kovimmillakin pakkasilla.

– Kari, retkikunnan ylimmäinen aseenkantaja

Kuvassa: Nauttimassa. (Kuva: Suski)
(Toim.huom. arkistokuvaa viikon takaa.)