11.4.18 / Päivä 19
6,2 km
4 legiä
korkeus: 0 m
sää: aamulla tuntui kylmältä ja tuuliselta, satoi lunta; päivällä hytissä oli lämmin, sisällä ei tuullut eikä laiva keinunut; illasta ei niin väliä
sijainti: Svalbar, Longyearbyen

Ja niin siinä kävi..

Että istumme parhaillaan Longyearbyenissä pubissa ja reissu on hiihtojen osalta päätöksessä.

Pöydän ääressä istuu kahdeksan väsynyttä kroppaa, mutta huikeiden kokemusten ja uurastuksen rikastuttamaa mieltä.

Viimeinen hiihtopäivä oli edeltävien tapaan uniikki. Huippuvuorten värisuora saatiin täyteen jo ensimmäisten hiihtotuntien aikana kun mursu möllötteli merijään reunalla. Aluksi arvuuttelimme horisontissa näkyvää möykkyä kiveksi tai laivaksi. Mutta mursuhan se siellä köllötteli kiireettömänä. Kippis sillekkin.

Olimme sopineet paikallisen laivakapteenin kanssa noudon merijään reunalle kello 12. Lähdimme leiristä liikkeelle kello 8 ja olimme nohevien retkeilijöiden tapaan paikalla jo hyvissä ajoin. Lämmitelleksemme pystytimme jään reunalle teltan odotellessa ja sullouduimne koko kahdeksan hengen voimiin yhteen telttaan. Kuorsaus alkoi kuulumaan välittömästi. Tiivis tunnelma ja lusikka lämmittää.

Laiva tuli vähän myöhässä ja kapteeni ajoi keulan ronskisti jään päälle. Yksitellen tikkaita pitkin laivaan ja ahkiot liinoilla perässä. Laivalla oli jonkin verran turisteja ja toimintamme herätti paljon mielenkiintoa. Yhteiskuvia napsittiin, kysymyksiin vastailtiin ja laivan baari teki jonkin näköisen tilin siinä sivussa. Kyllähän se janottaa jo tässä vaiheessa.

Noin viiden tunnin laivamatkan jälkeen nopea reissu varastolle ja tavarat suunnilleen minttiin. Bensat pulloista kanisteriin ja teltat kuivamaan. Taksi alle, majapaikkaan ja suihku päälle. Puhtaat bokserit jalkaan ja nopea vilkaisu peiliin. Hitto mikä parta, mutta salonkikelpoinen ukko kaikin puolin. Nenästäkin lähtee nahka, mutta tyylipisteitä ei jaeta.

Viimeiset 19 päivää ovat olleet silkkaa seikkailua ja uusia kokemuksia. Kovillakin ollaan välillä oltu, mutta aina löydetty onnistumisen riemu ja tsempattu homma siihen pisteeseen että kylmät ja kuivat arktiset pakkasyöt ovat taittuneet lämpimään ja kosteaan pubi-ilmastoon. Pubia jo reilu neljä legiä takana, ilman taukoja, joten aika lopettaa näpyttely ja kuitata viimeinen hiihtopäivä.

Retkikunta maalissa ja kaikki hyvin!

-Juho

Kuvassa: Lusikka lämmittää. (Kuva: Korpi-Jaakko)

4 kommenttia julkaisussa “Ja niin siinä kävi

  1. Ilari H

    Onnittelut retkikunnalle onnistuneesta kolmeviikkoisesta! Taisitte löytää matkan varrelta kaikki Pokemonit?
    t:Ilari

    Muokkaa
    Vastaa
  2. Kati

    Olette huikeita! On ollut ilo seurata matkaa blogin välityksellä. 😊

    Muokkaa
    Vastaa
  3. Kari

    Onnea onnistuneesta matkasta. Ilo on ollut seurata teidän seikkailullista matkaa.

    Muokkaa
    Vastaa

Kerro, kysy, kommentoi!