Ihmispyramidi

2.5.2016 / Päivä 9
23,6 km / 158,8 km yhteensä (noin 600 kilometristä)
8,5 legiä (a 50min, tai joskus vähän vähemmän)
korkeus: 1950 m
sää: aamu -15°C, kevyt etelätuuli, pilvinen; päivällä -1°C, tyyntä, hetkittäin heikkoa lumisadetta, pääosin aurinkoista
sijainti: N 66,5880 W 046,7616

IHMISPYRAMIDI

Retkikunta heräsi kukonlaulun aikaan napakassa pikku pakkasessa. Normaalioloissa tuommonen -15 ei tunnu miltään, mutta kun bensaa on juuri sen verran, että saadaan vedet hoidettua, niin lämmittelyyn ei sitten mitään jääkään. Kun vedet on keitetty, niin keittimet menee kiinni. Sitten värjötellään kylmässä teltassa.

Aamu oli kostean nihkeän vilakka. Onneksi päästiin hiihtämään. Ei ollut enää kylmä. Pari ensimmäistä legiä taisi mennä reilun 3 kilsan tuntivauhtiin.

Lounastauolla rikoimme 150 kilometrin rajapyykin, joka vaati kunniallisen seremonia n. Löysimme tuolle kannulliselle jaskaa oikein sopivan käyttötarkoituksen, kuten myös Teron YLIMÄÄRÄISILLE vessapaperirullille (myöhemmin löytyy varmasti ”hyötykäyttöä” myös niille erittäin hyödyllisille talouspaperirullille). Tero kaivoi lumeen 150 numeron ja täytti numerot vessapapereilla. Tämän jälkeen vessapapereiden päälle kaadettiin kannusta palavaa nestettä, joka ei pala keittimissä. Vaan hienostihan se paloi vessapaperin kanssa tehden lumeen mahtavan pyroteknisen elementin. Tulta ja savua tuli pirkuleesti. Näytti juhlalliselle.

Nähtiin päivällä solo ylityksellä ollut arktinen ankka, hanhi mikä lie. Teki matkaa yksin ilman varusteita. ilmeisesti unsupported meiningilä liikenteessä.

Puolen päivän jälkeen kelit menivät todella kummallisiksi. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja me hikoilimme kuin pienet (no, isot) possut. Kävipä siinä niinkin, että ensin Jaakko vapautui paidasta ja yksi toisensa perään lo putkin. Onkos siellä teillä tämmöistä kesähellettä Suomessa? Ei uskottu, että näinkin arktisia kelejä kohdattaisiin. Täytyy uskoa, että kyllä se vielä itkuksi muuttuu. Nyt kuitenkin nautitaan tästä hetkestä. Innostuttiin tekemään ihmispyramidi tauolla, kaikki selvisivät vammoitta.

Ainiin, täällä keskellä ei mitään päädyttiin hetkeksi ilmeisesti Brittien jäljille. Emme kuintenkaan tohtineet seurata heidän jäljisään, vaan luotimme omaan suunnistustaitoomme. Tosin Jaakko jo hetken alkoi empimään, onko meidän Dye2 koordinaatit sittenkään oikeat. Huomenna pitäisi hiihdellä ihmettelemään Dye2:sta. Toivotaan, että päästään perille.

Kuvassa: …

Retkikunnalla kaikki hyvin.

– Niina