Ensimmäinen maistuu aina parhaalta

1. päivä
6,5 legiä
18.2km
Sää: aurinkoinen, tyynehkö, päivä -20°C, ilta -26°C
Sijainti: N 78,1911 E 016,7751

Rauhattomimmat retkikuntalaiset kömpivät punkistaan jo ennen kuutta ja suuntasivat tuhdin hotelliaamiaisen kautta varastolla odottamaan taksia. Ennalta tilattu taksi tuli sovitusti yhdeksältä, tosin se oli perusmallia ja peräkärrykin oli turhan pieni lähtöpainoon lastatulle ahkiolaivueellemme. No, melkein mitä pyydettiin. Niinpä taksi lähti pois ja pian tilalle saapui ihan täyskokoinen linja-auto. Ja jo vain mahtui yhdeksänhenkinen retkikuntamme kyytiin kamoineen kaikkineen! Toivomme tuon olevan reissun viimeinen viivästys.

Tien päässä siirryimme suksille, kytkimme 70kg ankkurit peräämme ja aloitimme rauhallisen vuorohiihdon kohti tavoitteitamme: 79 astetta pohjoista leveyttä, Newtontoppenia, Perriertoppenia ja Pyramidenia. Ja ai että oli hieno päästä hiihtämään! Nyt homma on vaan meistä kiinni, eikä sitä pääse enää muut pilaamaan.

Ja mikäs siinä hiihdellessä kun sääkin helli retkikuntaa: halojen reunustama aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja pakkanen narskui -20°C tuntumassa tuulen pysyessä hyvin vähäisenä. Silti ilmastonmuutosajan epätalviin tottuneesta suomslaisesta parikymppiä pakkasen puolella ollut meri-ilmasto tuntui kovin kylmältä. Kaikilla taisi olla jossain vaiheessa päivää enemmän tai vähemmän vilu. Tähän tottuu kyllä, mutta se vie muutaman päivän.

Hiihtelimme siis hyvässä säässä tuhannen moottorikelkan tamppaamaa baanaa kohti itää. Liikennettä on näin pääsiäisen alla aina paljon ja vuoroin olimme kelkkaturistien kuvattavina ja vuoroin kuvasimme itse upeita koiravaljakoita vsltavine rekineen. Vajaan seitsemän legin urakoinnin jälkeen pistimme leirin pystyyn ja totesimme matkamittarin näyttävän 18,2km (etäisyys taukopisteiden kautta mitattuna) ja lämpömittarin näyttäessä -26°C. Olimme tyytyväisiä kilometreihin, ja vähän viluissamme.

Leirissä on ollut käynnissä armoton säätäminen kun tavarat etsivät paikkojaan ja rutiinit uomiaan. Sekin vie muutaman päivän, mutta on se vaan hienoa olla täällä!

Päivän kuvissa leirimme ja Thomas, joka koettaa kasvattaa mursumaisia syöksyhampaita jääkarhujen kanssa painimiseen. Kuvat ovat vielä korkeahkossa resoluutiossa, sillä leirimme onkin vielä GSM-kentän piirissä. Huomenna sitten pikselipuuroa satelliittipuhelimella.

– Korpi-Jaakko