7.5.2019 / Päivä 2
20,1 km
7- legiä
korkeus: 80 m
sää: aamu -11C ja tyyni; päivällä -4C ja kylmiä puuskia; ilta -20C ja tyyntä; koko päivän auringonpaistetta siniseltä taivaalta!
sijainti: N 78,23690° E 017,02300°

Aurinkoinen avotunturi

Aamu alkoi 7:30 ”aamukuuntelulla”, jossa oppaamme Jaakko siis kertoo mikäli päivän ohjelmaan on tulossa muutoksia. Jo telttaan kajastavasta valosta, tuulen puhumattomuudesta pystyi päättelemään, että ainakaan sään vuoksi muutoksia ei tarvinut tehdä.

Teltassa ulos astuessani sain todeta että aamu todella oli upean aurinkoinen, ja ”vessa”reissullakin tarkeni kaksilla villahousuilla ja untuvatakilla vallan mainiosti. 🙂

Ensimmäiseksi aamuksi suoriuduimme mielestäni varsin hyvin: lähdimme liikkeelle 9:03 (yhdeksältä suunniteltu). Harjaantunut porukka, sanos Jaakko.

Nämä ensimmäiset päivät hiihtelemme ”kelkkarän niä” pitkin, eli laaksonpohjia (Adventdalen ja Eskerdalen) jossa on kymmenien metrien leveydeltä kelkanjälkeä tunturiin. Lähinnä kelkkailijat ovat safarikelkkailijoita ja mökeille menijöitä. Kaikilla aseet kelkankyljissä (meillä parin ahkion päällä). Hieman odottelin josko eilen kylältä 2 päivän koiravaljakkokisaan lähteneet valjakot olisi tulleet vastaan, mutta nähtävästi heidän reittinsä oli eri.

Aurinko maalasi upeaa maisemaa, joka on jollain tavalla samaa tyyliä kuin Pohjois-Ruotsissa, mutta kuten Merike totesi: ”maisema on jotenkin tuttu mutta kuitenkin erilainen”. Päivän aikana ei voinut kuin olla kiitollinen, että seilattiin sellaisella tuurilla että saatiin täysin kirkkaalta taivaalta koko päivä aurinkoa.
Elina kysyikin minulta, että huolestuttiko minua että jos keli on samanlainen kuin viime vuonna, eli suurin osa reissusta -25 -36 astetta. No, en ollut tullut sitä juuri ajatelleeksi, mutta noinniinkuin periaatteessa voisi n sanoa? että tykkäisin kovasti tämän päivän kaltaisesta kelistä (miinus viidestä miinus yhteentoista). 🙂

”Legi”hän tarkoittaa 50min hiihtoa, ja aamusta vauhtimme oli kuulemma miltei hillitön. Hillitsimme hieman ja päädyimme aikalailla keskiarvoon 3km/legi. Matka sujui siis suunnitellusti, ellei jopa hieman joutuisammin kuin suunnitelma. Tasainen laaksonpohja on armeliasta totuttautumista ahkion painoon, ja tänään jossain vaiheessa tuntuikin että ahkio painoi yllättävän vähän, mutta luulen että mieli muuttuu kun päästään mäkiin, viimeistään ylihuomenna ensimmäisiin. Mutta silti mäkiä odotellessa, sillä niiden jälkeen pääsemme koskemattomaan tunturiin, missä ei juuri vastaantulijoita näy. Ja hei, ahkion paino kevenee reilun kilon päivässä, eli ensi viikon lopulla minunkin ahkio on jo ihan höyhensarjalainen painaessaan alle 60kg! 🙂

Seitsemän miinus legin jälkeen saavuimme sopivaan leiripaikkaan hieman ennen puolt a viittä. Laitoimme teltat jälleen ”ruutukaavaan” (jotta ympärille saa jääkarhulangat), jonka jälkeen aloitimme ammuntaharjoitukset. Mikäli jääkarhu siis päättäisi tehdä kanssamme kovin läheistä tuttavuutta, ”pyydetään” karhua perääntymään ampumalla ei-tappavia patruunoita valokynällä tai haulikolla. Otso on meidän kynämestari ja harjoitteli ammuksen käytön. Haulikolla ammutaan ensin ei-tappava, jonka jälkeen siirrytään täyteisiin. Haulikkovastaava muutoin kuin väijyssä on Keijo, mutta harjoittelimme kuitenkin kaikki väijyä varten ammuntaa. Väijyt pidetään merialueiden lähettyvillä, todennäköisesti siis kolmantena yönä ja sitten joitain öitä reissun loppupuolella. Harjoittelimme myös kiväärillä ampumista jokainen, mutta sillä ampuu lähtökohtaisesti vain Jaakko. Jääkarhua saa ampua ainoastaan itsepuolustukseksi ja 30m etäisyydelle tai lähemmäksi. Kaikki olisi kuulema saaneet retkikunnan väijyvuorossa pelastettua. Edellee n toivon ,että nähdään TOSI kaukaa jääkarhu. 🙂

Luontohavainnoista tälle päivälle matkan varrelle osui paikallisia poroja – kuvitelkaa porsaan ruumiinrakenne ja säkäkorkeus ja yhdistäkää siihen poron profiili niin olette lähellä, kiiruna ja naalin jälkiä.

Aurinkoa tuleviinkin päiviin toivoen blogia kirjoitteli tänään Kaisa.

P.S. Terkkuja ja ihan mahtavan kivaa että seuraatte meitä kaikki ketä tätä luettekaan! 🙂

Kuvassa: Ampumaharjoittelua vielä aurinkoisessa leirissä. (kuva: Kaisa)

2 kommenttia julkaisussa “Aurinkoinen avotunturi

  1. Pirjo Pesonen

    Kaunista näyttää teillä siellä olevan👌

    Muokkaa
    Vastaa
  2. Kari Ennola

    Jaaha Otso sä sait sitten tuon kynävalopistoolin. Sitten vielä jotenkin ovelasti järjestät haulikon itsellesi niin voit olla retkikunnan ylimmäinen asevastaava, kuten minä kaksi vuotta sitten. Teillä tuntuu olevan lepposat kelit, mutta kaipa se siitä vielä ehtii mionta kertaa muuttua. Hyvää matkaa teille kaikille, vähän kateellisena täältä koto-Suomesta. Ehkä mäkin vielä joskus pääsen uudestaan. Aikaa ainakin vielä on, jos vertaa tediän retkikunnan senioriin, mikä todistettavasti oli viime talvena vielä hyvässä ahkionvetokunnossa. Jaakko sähän olet melkein kuopus teidän retkikunnassa, mitähän se tekee sun arvovallalle. Ei olisi kannattanut paljastaa ikää.

    Muokkaa
    Vastaa

Kerro, kysy, kommentoi!