22.4.2019 / Päivä 17
8,1 km
5 legiä
korkeus: 475 m
sää: koko päivä -13C, vähän yläpilviä, heikko luoteistuuli
sijainti: N 78,77534° E 016,71511°
Aurinkoa ja pehmeää lunta!
Koska kelit ovat suosineet ja (ennen kaikkea) koska kaikki ovat kovassa hiihtokunnossa, retkikuntamme on päivän alkuperäistä aikataulua edellä. Tämän vuoksi eilen illalla päätettiin, että leiri pystytetään Ragnaldalenin korkeimmalle kohdalle kahdeksi yöksi.
Illalla leiriä riepotteli melkoinen tuuli. Sääennuste lupaili tuulen laantuvan aamupäivän jälkeen, joten suunnnitelmaksi muodostui nukkua hieman tavallista pidempään ja lähteä iltapäivän alussa päiväretkelle. Meidät tavoittaneet sääennusteet ovat viime päivinä olleet melkoisen epäluotettavia, mutta onnellisesti tällä kertaa ennuste piti suurin piirtein paikkansa ja heräilimme kymmenen maissa aurinkoiseen pakkasaamuun.
Tuuli oli yön aikana laantunut ja pian puolen päivän jälkeen laskettelimme alas saman mäen, jonka eilen ahkioiden kanssa puskimme ylös, ja käänsimme suksen kärjet laakson pohjalta pohjoiseen kohti harjannetta, jolla tasapainoilee Tarantellenin kaksoiskaaret: kivimuodostelma, joka lähestyttäessä näyttää ruokailevalta kyttyräeläimeltä. Alkumatka taittui hiihtäen. Ennen rinteen jyrkkenemistä vaihdoimme sukset jäärautoihin ja kiipesimme loppumatkan kahtena köysistönä. Kivimuodostelma oli läheltä tarkasteltuna varsin majesteettinen ja jokaiseen ilmansuuntaan avautuvat maisemat olivat upeat. Kuten kahdesta edellisestä blogista on ollut aistittavissa, haikeutta ja reissun lopun fiiliksiä on ollut jo ilmassa. Tänään tämä hetkeksi unohtui!
Retkeltä palattiin viiden huiteilla. Tämän jälkeen edellä mainittu mäki vielä houkutteli allekirjoittaneen ja Jaakon mäenlaskuun. Ahkion kanssa kirosanoja kirvoittanut pehmeä lumi oli laskemis een täydellistä ja riemu onnistuneista laskuista lisänousumetrien arvoista. Taidot ovat vaatimattomat ja vaellussuksen leveys jätti toivomisen varaa paikoin lähes polvenkorkuisessa puuterissa, mutta molemmat tekivät useita, peräkkäisiä onnistuneita käännöksiä. Mahdollisille epäilijöille tiedoksi, että kauniista laskulinjoista on kuvamateriaalia ja niitä voidaan pyydettäessä esitellä. Leiriin palattua teltassa odotti miellyttävä keittimen lämpö ja Otson loihtima herkullinen chorizo-pasta. Voiko päivältä enempää toivoa?
Superkivasta päivästä huolimatta reissu lähestyy loppuaan. On asioita, ja erityisesti ihmisiä, jotka ovat jo usein mielessä. Sitten on asia, jota olen reissun aikana sekä kaivannut suuresti että oppinut inhoamaan. Nimittäin kaurapuuro. Olen arjessa sen suhteen hyvin ortodoksinen, että syön lähes joka aamu kaurapuuroa. Myös viikonloppuisin ja lomalla. Se pelastaa huonommankin aamun. Mutta kaurapuuro vaatii marjoja ja Oatlyn IKaffe-kauramaitoa. Täällä kaurapuuro on vihollinen. Ilman edeltäviä sen nieleminen on tuskallista. Se liimautuu kitalakeen ja maistuu pahalle. Onneksi retkikunnan sisällä on solidaarisuutta ja useampi aamu on pelastettu riisi- tai neljänviljanpuurolla.
Terveisiä kaikille tärkeille! <3
Kuvassa: Ruokailevaa kyttyräeläintä muistuttava Tarantellen-kivimuodostelma. (kuva: Korpi-Jaakko)
– Elina
Kokemuksenne ovat olleet upeita, kiitos että olemme saaneet niitä seurata.
Joka päivä ja ilta olette kyllä mielessä olleet…
Meillä täällä Tampereella on jo kevät edennyt kesän kynnykselle, Näsijärvikin on jo sulanut.
Mutta vaikka teillä on haikeutta vaelluksen loppumisesta, on meille sivilisaatioissa elävillä läheisille ison ilon aihe, että pian pääsette tulemaan kotiin ja voitte kukin kummastella arkista elämäänne.
Turvallista ja nautinnollista loppu reissua
Halaukset Elinalle
– Pirjo Pesonen
Terveiset Saarenkylästä. Tuula ja Erkki.