Suomessa vuosittain tapahtuva arktisten kansojen vaellus eli Suomen Arktisen klubin vuosikokous pidettiin pari viikkoa sitten Nanoq-museolla Pietarsaaressa. Nanoq-museo on lajissaan ainoa museo, joka on keskittynyt arktisen luonnon, löytöretkien ja arktisen vaeltamisen tietouden kokoamiseen. Sinne siis suuntasivat avot-kouluttajista ADQ, Korpijaakko, Valtteri ja Vaiska.

14-11-15EOS 6D9014_900 Klubin noin 150 jäsenestä paikalla oli ilahduttavan runsaslukuinen joukko, joka sai kuulla jälleen kerran mielenkiintoisia esitelmiä, vaihtaa kuulumisia, tietoa ja verkostoitua. Illan esitelmäannista mainittakoon Korpijaakon ja Vaiskan Grönlannin retkikuntien esittelyt, Ruffen purjehdus pienellä lasikuituveneellä Huippuvuorten ympäri ja sokerina pohjalla Vesa Luomalan soolohiihto etelänavalle.

Kari Kossila esitteli Vaiskan Luoteis-Grönlantiin suuntautunutta vaellusta, johon otti osaa 11 henkeä. Retken tavoitteena oli nähdä viimeiset luonnonvaraisesti elävät eskimot. Retkikunta olikin liikkeellä aivan viime hetkillä, sillä eskimot kulkivat Qaanaqissa jo kännykkä korvalla. Qaanaqin ulkopuolella maailma oli vielä entisensä: moottorikelkkoja ei näkynyt ja eskimot liikkuivat koiravaljakoilla mursunpyynnissä kuten tuhansia vuosia sitten. Moni varmaan muistaa vitsin, kuka hullu myisi eskimoille pakastimia. Nyt niitä oli Qaanaqin ainoassa kaupassa myynnissä useampiakin…

DSC_0117_900

Korpijaakon viisihenkinen retkikunta ylitti Grönlannin mannerjäätikön viime keväänä lännestä itään. Reitti oli se perinteinen, koska molemmissa päätepisteissä ovat kansainväliset lentokentät helpottamassa logistiikkaa. Grönlannin laduton profiili on yksinkertainen: ensin on ylämäki ja sitten on alamäki. Ensin mainitun huomaa, jälkimmäistä ei ainakaan joka hetki. Ainoana konkreettisena maamerkkinä reitille sattuu kylmän sodan aikanainen tutka-asema, joka oli osa USA:n Neuvostoliiton ICBM-ohjuksia vastaan rakentamaa DEW-linjaa. Kaikkiaan asemia oli Grönlannissa neljä. Reitin varrella oleva DYE-2 lopetti toimintansa vuonna 1988. Asema vajoaa hitaasti, mutta varmasti jään sisään. Toki se on niin korkea, että tutkakuvun kautta pääsee aseman sisään ainakin vielä kahdenkymmenen vuoden ajan.

14-04-27EOS 6D5876_900

Ruffen alle 10 metriä pitkä Bavaria oli ensimmäinen suomalainen lasikuitupurjevene, joka kiersi onnistuneesti Huippuvuorten pääsaaren. Hieno suoritus ja varmasti antoisa kokemus. Toisaalta onnistuminen kertoo karulla tavalla siitä pysyvästä ilmastonmuutoksesta, mitä arktiksella on käynnissä. Kymmenen vuotta sitten jäätilanne ei olisi mahdollistanut ympäripurjehdusta.

Mieleenpainuvin esitys oli Vesan soolohiihto etelänavalle. Kun on liikkeellä yksin, ei ole varaa minkäänlaisiin virheisiin. Vaikka nykyaikainen viestitekniikka mahdollistaakin avun hälyttämisen luotettavasti, pitää kylmä luonto huolen siitä, ettei äiti välttämättä pääsekään hakemaan heti poikaansa pois. Pitkä reissu yksin ilman juttukumppania on myös retki oman pään sisään. Onnittelut Vesalle hyvästä suorituksesta.

Esitysten jälkeen ilta jatkui suomalais-ugrilaisella puhdistautumisriitillä savusaunassa ja turinoinnilla pitkään aamuyöhön. Seuraavana päivänä kansat hajaantuivat kukin kotikoloihinsa odottamaan kevättä ja uusia retkiä, joita voi taas muistella vuoden päästä. Tosin joukko Korpijaakon Vatnajökull 2015 -retkikunnan jäseniä jäi suunnittelemaan ensi kevään retkikuntaa oppaan johdolla. Retkikunta on tällä hetkellä täynnä ja paikkoja löytyy vain varasijoilta. Myös valmistelut ovat ensimmäisen kokoontumisen myötä hyvällä mallilla.

Suomen Arktiseen Klubiin kutsutaan jäseneksi henkilöt, jotka ovat tehneet vähintään kahden viikon vaelluksen arktisilla alueilla tai joilla on muuten erityistä arktista osaamista. Korpijaakon Huippuvuorten retkikunta ensi keväänä tuo jälleen muutaman jäsenen lisää Klubiin. Tähän retkikuntaan on jäljellä vielä hetken aikaa pari paikkaa.

– Vaiska